Vaaliblogi
Marraskuun 2. 2018 perjantai
Edellisessä
postauksessani oli vähän juttua entisestä republikaaninen poliittisesta
strategista Rick Wilsonista.
Wilson oli
suunnittelemassa Ted Cruzin presidentinvaalikampanjaa vuoden 2016
vaalikierroksella. Cruz oli republikaanien esivaaleissa viimeinen pystyssä
pysynyt ehdokas Donald Trumpia vastaan. Sittemmin myös Cruz alkoi myötäillä
Trumpia. Tästä hän on juuri nyt maksamassa kovaa hintaa kannatuksen laskuna.
Teksasin
senaattorinvaalit ovat ennakkotietojen mukaan kääntymässä tasaväkiseksi kamppailuksi
Cruzin ja Beto O’Rourken välillä. Vielä alkuvuodesta Cruzia pidettiin yhtenä
varmimpana senaattorin paikkansa uusijana. Itse kyllä arvelen O’Rourken
kannatusluvuissa olevan demokraateille tyypillistä ilmaa. Tasaväkiset
kamppailut ovat monissa viime vuosikymmenten vaaleissa kääntyneet
republikaanien hyväksi varsin turvallisella marginaalilla. Poikkeuksen tekee
vuoden 2000 presidentinvaalit, jolloin vaalitulos vahvistettiin vasta tiukan
väännön jälkeen Korkeimman oikeuden puututtua peliin.
Nyt kun Wilson
ei ole enää Cruzin kampanjansa mukana, niin Cruzin nykyiset strategit ovat
keksineet yhden hulluimmista väitteistä koskien demokraattien vastaehdokasta
O’Rourkea. Cruzin taustalla vaikuttavan PAC:n (Political Action Committee) kustantamassa
mainoksessa väitettiin, että jos O’Rourke valitaan uudeksi Teksasin
senaattoriksi, niin hän kieltää grillijuhlat Teksasissa.
Tuo mainos
taidettiin vetää kierrosta yhden esityskerran jälkeen. Rick Wilsonin on
kuitenkin hupaillut sen kustannuksella.
Senaattorin
toimivaltaan ei kuulu tehdä yhtään mitään grillijuhlien suhteen siinä
osavaltiossa, josta hänet on valittu. En silti olisi lainkaan yllättynyt, jos joku
ottaisi tuollaisen väitteen tosissaan.
Jos oikein pinnistän muistiani, tämä ei ollut edes ensimmäinen kerta,
kun republikaanit väittivät, että demokraatit vievät grillikyljyksetkin.
Teksasin
kuvernöörin toimivaltaan grillijuhlien kieltäminen saattaa kuulua. Asia
käsiteltäisiin osavaltion lakiasäätävissä elimissä. Tuskinpa tällaiseen
urakkaan kukaan ryhtyisi. Lopulta grillijuhlia säätelee kunkin kaupungin
järjestyssääntö ja siitä taas päättävät kunnanvaltuustot.
Olkoon tämä vain
yksi esimerkki siitä, kuinka hölmöä ja utopistista vaalimainonta on
Yhdysvalloissa.
* * *
Muutama päivä
sitten Rick Wilson esitti näkemyksiään siitä, mitä demokraattien tulisi
huomioida, jos he haluavat saada vaalivoiton republikaaninen vahvoilla
tukialueilla.
Wilson sanoi,
että demokraattien ei tulisi puhua mitään aseista. Potentiaaliset itsenäiset
äänestäjät suhtautuvat torjuvasti aseenkanto-oikeuden rajoituksiin. Jostain
syystä tämä kysymys on kovin tärkeä ns. punaisilla alueilla. Sinisillä
seuduilla aseet eivät aiheuta samanlaista kiihkoa.
En tosin osaa
sanoa, miten aseisiin tulisi suhtautua, jos ne eivät kelpaa edes vaalikampanjan
sivuteemaksi. Aseet ja niiden saatavuus ovat USA:ssa iso ongelma.
Seuraavia
presidentinvaaleja silmälläpitäen Wilson ohjeisti demokraatteja valitsemaan
mahdollisimman esiintymistaitoisen, sanavalmiin ja mahdollisimman räiskyvän
ehdokkaan. Tämä sillä reunaehdolla, että Donald Trump on republikaanien
presidenttiehdokas vuonna 2020.
Kaksi vuotta on
pitkä aika nopeasti muuttuvassa maailmassa.
* * *
Tällä
vaalikierroksella on vainajatkin valjastettu politikoimaan. Aika monessa
puheohjelmassa, erityisesti podcasteissa, on viitattu vuonna 1991 kuolleeseen
republikaanien strategiin Lee Atwateriin. Atwater menehtyi nelikymppisenä
aivokasvaimeen. Hän on kuitenkin yksi republikaanien strategian luojista ja tuo
strategia on osoittautunut varsin toimivaksi vaaleista toiseen.
Atwaterin
arsenaaliin kuului rasismi, joka useimmiten oli kuitenkin hienovaraista
piilorasismia. Jollain tavoin mutkan kautta Atwater aina onnistui vetoamaan
etelävaltioiden valkoisen väestönosan pelkoihin. Uhkakuvien luomisen
poliittisena toimintaohjelmana on kaiketi paljon Lee Atwaterin ansiota.
Nixonin aikana
aloitettua etelän strategiaa (Southern Strategy) Atwater jalosti Reaganin
presidentinvaalikampanjoissa. Tuota menneisyydestä tuttaa strategiaa sovelletaan
jälleen kerran. Valitettavasti se toimii.
Republikaanien puheohjelmissa
on tappion uhatessa toistuvasti kysytty: ”Mitä
Lee Atwater nyt tekisi?”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti