Suomalainen monipuoluejärjestelmä on fiksu systeemi

Suomessakin noudatettava monipuoluejärjestelmä on oikeastaan erittäin fiksu järjestelmä kaksipuoluejärjestelmään verrattuna.

Kaksipuoluejärjestelmän heikkous piilee siinä, että vallassa oleva puolue pyrkii betonoimaan valtansa ja tämä tapahtuu varmasti, kun kyseessä on USA:n republikaanipuolue tai sitä vastaava organisaatio. Tällaisen puolueen totalitaristisia pyrkimyksiä on opposition (demokraattien) lähes mahdotonta vastustaa.  Kaksipuoluejärjestelmässä se oikeistolaisempi puolue pyrkii aina kohti harvainvaltaa.

Toki Suomessakin ajetaan samoja asioita kuin Amerikan republikaanit. Tavoitteet ovat aivan samat, mutta nuo tavoitteet jakaantuvat monen puolueen kesken, joten yksikään puolue ei pääse dominanttiin hegemonia-asemaan. Hyvä niin.

Republikaanien uusliberalismin siipeä Suomessa edustavat Kokoomus ja Keskusta. Demarit taas ajavat samoja asioita kuin demokraattien yrityssiipi, uusliberalismin kevytversio sekin.

Paatuneen taantumuksellisen kristillisyyden republikaaniversion ovat omineet Suomessa Kristillisdemokraatit ja vähäisemmässä määrin Perussuomalaiset näkyvimpänä hahmonaan Laura Huhtasaari, jolle on muodostunut pakkomielteeksi päästä sanomaan asiasta kuin asiasta jotain…ihan mitä tahansa.

Republikaanien rajatkiinni-hörhöily on sekin persujen bravuuri. Sinisten ja krisujen hörhöily ei ole lainkaan niin päällekäyvää, sillä ainakin smurffit yrittävät argumentoida, mutta lopulta nekin argumentit ovat jo premisseiltään silkkaa huttua.

Suomessa ei vain ole, toivottavasti ei tulekaan, sellaista puoluetta, joka yhdistäisi republikaanien kaikkein irvokkaimmat ja haitallisimmat tavoitteet. Keskenään riitelevät pienpuolueet (amerikkalaisen mittapuun mukaan sekä Kokoomus että Sosialidemokraatit ovat pienpuolueita) takaavat sen, että pahimmilta ylilyönneiltä vältytään.

Poliittisen kentän hajanaisuus ehkä hidastaa päätöksentekoa, mutta se myös ehkäisee idioottimaisia päätöksiä.

Suomalaisten tulisi säilyttää monipuoluejärjestelmänsä. Siellä missä politiikka on keskittynyttä, siellä on aina autoratiivisen totalitarismin uhka läsnä.