Sosiaalinen media teki vaalikampanjoista ikäviä

Vaaliblogi

Marraskuun 5. 2018 maanantai

Drive through your suburbs…into to your blues…into your blues!

Vuosikymmeniä vaaleissa ehdolla olevat turvautuivat mainostoimistojen ja PR-toimistojen palveluihin. Sosiaalinen media muutti kaiken.

Ennen PR-toimistot käyttivät paljon aikaa, rahaa ja vaivaa rakentaakseen ehdokkaalle houkuttelevan imagon. Tätä imagoa sitten markkinoitiin äänestäjille.

Jos ehdokas sattui mokaamaan, niin se ei merkinnyt täyttä katastrofia. Usein äänestäjät eivät edes tienneet mahdollisista mokista.

Sosiaalisessa mediassa mokista raportointi sai aikaan sen, että ehdokas saattaa ihan itse tuhota oman kampanjansa ja sitä eivät sitten mitkään PR-kommervenkit pysty enää korjaamaan.

Twitterin myötä moni kampanja on tuhoutunut, mutta Twitter on myös mahdollistanut sen, että moni moukka saa näkyvyyttä. Ehdokas saattaa twiitata jotain aivan älytöntä ja äänestäjät hurraavat. Äänestäjien medialukutaito on vielä aika alkeellista ja tämän varaan erityisesti republikaanit laskevat: väitteen täytyy olla totta, koska ehdokas x sanoo sen sosiaalisessa mediassa, eikä kukaan vaivaudu tarkistamaan väitteen totuusarvoa.

Vaalikampanjoinnissa mielipiteistä on tullut faktojen veroisia väitteitä. Tältä pohjalta ei vain vai tehdä hyvinvointia lisäävää politiikkaa. Mielipiteistä on vaikea johtaa parhaita mahdollisia menettelytapoja. Pääasia ei ole se mitä sanotaan vaan ylipäänsä sanotaan jotain, vaikka sanoma olisikin vedetty ihan hatusta. Mölyämällä pääsee nykyään pitkälle

Erityisesti konservatiiviset ehdokkaat ovat vieneet faktojen välttelyn äärimmäisyyksiin. Faktat pyritään esittämään valeuutisina ja tätä huudetaan korkealta ja kovaa korvat huumaavalla voluumilla. Hyvin ovat konservatiivit onnistuneet aktivoimaan äänestäjäkuntansa silkalla paskanpuhumisella.

Kampanjoita ei suunnitella enää siltä pohjalta, että ehdokas ajaa valituksi tultuaan asiaa x. Pääasia on tulla valituksia keinolla millä hyvänsä. Tämä koskee ainoastaan konservatiivisia ehdokkaita. Vastaavaa häröilyä ei vain yksinkertaisesti löydy edistyksellisten parista.

Vaalikampanjoita ei enää suunnitella proaktiivisesti vaan reaktiivisesti. Digitaalisen markkinointiin perehtyneet kampanjapäälliköt mittaavat potentiaalisen äänestäjäkunnan mielialoja päivittäin. Tältä pohjalta ehdokas sitten reagoi sosiaalisessa mediassa tavalla, jonka toivotaan vahvistavan potentiaalisten äänestäjien mielipiteitä varsinkin jos nuo mielipiteet ovat jo ennestään ehdokkaan agendaa myötäileviä.

Sosiaalinen media on muuttanut vaalikampanjoita niin hyvässä kuin pahassakin.