Amerikan evankelikaalisten pohjaton pahuus ja sadismi

Kristilliset arvot tarkoittavat nykyisin Yhdysvalloissa jotain ihan muuta kuin esim. sata vuotta sitten.

Uskonnollisen oikeiston, sen republikaanien taakse ryhmittyneen osan, piirteenä on pohjaton pahuus ja julmuus. Tämä joukkio mielellään kutsuu itseään kristillis-konservatiiveiksi, mutta todellisuudessa joukkio on ryhmä sadisteja, jollaisia ei edes markiisi de Sade onnistunut kuvaamaan klassikkoteoksessaan. Kristillis-konservatiivien pohjaton sadistinen pahuus on ainutlaatuista.

Neljäkymmentä vuotta heiltä meni yhteiskunnan muokkaamiseen. Nyt tuo muokkaus on saavuttanut orgastisen kliimaksinsa. He pääsevät harjoittamaan julman sadistista pahuutta kohdaten vain vähäistä vastarintaa.

Republikaanisessa puolueessa yhdistyy poliittinen pahuus uskonnolliseen pahuuteen. Tällainen symbioosi voi olla vain ja ainoastaan sadistista. Pahuutta toteutetaan julmimmalla mahdollisella tavalla. Uskonnollisen oikeiston tavoite, ainoa päämäärä, on yhteiskunnan hallinta sadistisella kontrollilla. Kristillinen Pohjois-Korea on tavoiteltava ideaali.

Evankelikaalisten usko yhdistelmä autoratiivista poliittista ideologiaa ja vihamielistä raamatuntulkintaa.

Republikaaninen valtakausi on antanut oikeutuksen kolmasosalle väestöstä toimeenpanna silkkaan pahuuteen perustuvia tekoja. Perusteluksi kelpaa se, että presidentin tehdessä pahoja tekoja, kolmasosasta koostuvalle vähemmistöllekin on oikeus samanlaisiin tekoihin, jopa vielä pahempiin sadistisiin julmuuksiin. Tekoja ja niiden seurauksia ei arvioida vaan oikeutus haetaan kollektiivisesta sadistisessa moraalista, jossa vallitsee oikeassa olemisen pakko, vaikka oikeassa ololle ei löytyisi ainuttakaan perustetta. Sellaisessa kulttuurissa maaginen ajattelu voi hyvin. Maaginen ajattelu onkin kristillis-konservatiiviksi yltämisen edellytys. Omatunto vaiennetaan puolivillaisella poliittisella teologialla, joka on täydellinen vastakohta esimerkiksi vapautuksen teologialle.

Julman pahuuden kohteeksi joutuu 2/3 väestöstä. Tuohon enemmistöön kuuluvat myös ne, jotka muodostuvat erilaisista vähemmistöistä poisluettuina evankelikaalinen vähemmistö. Evankelikaaliset harjoittavat vähemmistön diktatuuria, jolle kaikki pahuus on olemassaolo edellytys. He saavat täyttymyksensä sadismista.

USA:lla kemiallisia aseita etelärajallaan

Verkkojulkaisu Truthdig:n mukaan USA on parin viime päivän aikana käyttänyt etelärajallaan Kaliforniassa kyynelkaasua, joka sisältää kemiallisissa aseissa käytettävää aineosaa.

Kemikaali on nimeltään ”2-chlorobenzaldene malononitrile (CS)”. Tappavaa tuo aine sinällään ole, mutta sen aiheuttamat oireet ovat moninaiset ripulista hengitysvaikeuksiin.

Lähes kaikki valtiot, Yhdysvaltoja myöten, ovat kieltäneet em. kemikaalin käytön vuoden 1993 Chemical Weapons Conventionin päätöslauselman perusteella. Kuitenkin esim. Israel on käyttänyt sitä Gazassa ja nyt Yhdysvallat Kaliforniassa. Aiemmin kemikaalia on käytetty Fergusonissa Missourissa protestoijien taltuttamiseen.

Nyt on julkisuuteen tullut Trumpin hallinnon muistioita, joissa spekuloidaan mahdollisuudella maan etelärajan saattamiseksi samaan tilaan kuin tilanne Gazassa. Trump on muistion mukaan käynyt keskusteluja asian tiimoilta Israelin pääministeri Netanyahun kanssa.

Trump hallinnon selvänä tarkoituksena on luoda kaoottinen tilanne rajalle, jotta väkivallan käyttöä ja sotilaiden väliintuloa voitaisiin perustella jollakin tavalla. Poliittisena päämääränä on tietenkin republikaanisen autoritaarisen valtion paaluttaminen pysyväksi. Tämä ei ole lainkaan yllättävää.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat toistaiseksi olleet asiasta hiljaa, mutta eiköhän siihenkin tule muutos tilanteen eskaloituessa.

Truthdigin jutun voi lukea tuolta:

https://www.truthdig.com/articles/trump-is-forging-his-own-gaza-on-the-southern-border/

Saudit korruptoivat republikaanit

Katsoipa mihin suuntaan tahansa, niin republikaanisen puolueen korruptio ja rappio syvenee päivä päivältä. Tällaisen puolueen taakse Amerikan evankelikaaliset, nuo ainoat oikeat uskovat, ovat ryhmittyneet. GOP on amerikkalaisen korruption koko kuva, ei pelkästään valehtelun vaan myös totuuden vastaisen liioittelun saralla.

Tällä kertaa paskapuhemittari hyppää tappiin Donald Trumpin vävyn Jared Kushnerin paskapuheiden takia.

Ulkopuolisesta havainnoijasta vaikuttaa siltä, että Jared ja Donald ovat Saudi-Arabian vaikuttaja-agentteja.

Virkakautensa aluksi Donald teki ensimmäisen ulkomaanvierailun Saudi-Arabiaan. Tavallisesti presidentit vierailevat aivan ensimmäiseksi Kanadassa, joka on USA:n tärkein yhteistyökumppani ja liittolainen. Jos Kanada lopettaa yhteistyön USA:n kanssa, amerikkalaiset ovat pulassa.

Donaldin Saudi-Arabian vierailun yhteydessä julkistettiin USA:n ja Saudi-Arabian välinen asekauppasopimus, jonka arvoksi ilmoitettiin 110 miljardia dollaria. Kaupan taustavaikuttajan oli kiinteistökonnana tunnetuksi tullut Jared Kushner.

ABC News kuitenkin raportoi, että tuollaista sopimusta ei koskaan ole ollut olemassakaan. Olemassa oleva sopimus on ei-sitova aiesopimus, jonka arvo ei ole lähelläkään 110 miljardia. Saudeilla oli käytettävissään vain 15 miljardia amerikkalaisiin aseisiin.

ABC News oli saanut haltuunsa Kushnerin laatiman/saneleman muistion, jossa puolustus- ja ulkoministeriötä kehotettiin paisuttelemaan lukua tuohon 110 miljardiin. Silloinen ulkoministeri, Rex Tillerson, oli pelannut Kushnerin peliä ”verifioimalla” luvun oikeana. Vieläkin virassa olevan puolustusministeri ja entinen kenraali, James Mattis, oli vähemmän innokas levittämään epätotuuksia sanomalla: ”Olkoon sitten…” ABC News kuvaili muistiota amatöörimäisesti laadituksia.

Pari vuoden ajan politiikan seuraajat ovat spekuloineet sillä, mitä saudeilla on takataskussaan. Juttu menee suunnilleen seuraavasti:

Jared Kushnerilla on niskassaan yli miljardin velkataakka yhdestä rakennuksesta, 666 Fifth Avenue, New York City, New York. Ensi vuoden helmikuussa erääntyvät ensimmäiset maksut koskien tuota lainaa.

Kushner yritti saada rahaa Qatarista, mutta qatarilaiset viittasivat kintaalla Kushnerille. Tästä kyrpiintyneenä Kushner suostutteli appensa asettamaan pakotteita Qatarille. Tämän jälkeen Kushner luikerteli Saudi-Arabiaan ja Arabiemiraatteihin. Ei tiedetä saiko Kushner sieltä rahaa. Todennäköisesti kyllä.

Jaredin tapauksessa juttu vaikuttaa selvältä: Jared on korruptoitunut. Donaldin tapauksessa asia ei ole vielä ihan selvä. Donald kuitenkin pelaa koko ajan saudien pussiin.  Eiköhän syy siihenkin selviä ennen pitkää?

Donald on kaikin puolin korruptoitunut konna. Saudit ovat keksineet keinon käyttää hyväkseen tuota korruptoitunutta konnaa. Tästä antaa viitteitä Donaldin suhtautuminen Jamal Khashoggin murhaan.

Republikaanit, mukaan lukien uskonnollinen oikeisto, ovat niin korruptoituneita, että heillä ei pitäisi olla minkäänlaista tulevaisuutta. Valitettavasti tuo konnakopla ehtii aiheuttaa monta katastrofia ennen kuin kuolevat sukupuuttoon.

Yhtiöitettu demokratia - tapaus Apple

Applen markkina-arvo ylitti jokin aika sitten triljoonan dollarin rajan.

Marx pyörii haudassaan. Yritysten voitot ja laskennalliset markkina-arvot sellaisella tasolla, että ihmetellä täytyy, kuinka kauan meno jatkuu. Seuraavasta romahduksesta ei edes triljoonan dollarin yhtiökään selviä ilman vakavia vaurioita.

Yrityksillä, ei pelkästään Applella, on niin paljon ylimääräisiä varoja, että ne eivät tiedä, mitä rahoillaan tekisivät. Tästä syystä ne ovatkin päätyneet ostamaan takaisin omia osakkeitaan. Applen tapauksessa tämä tarkoittaa 100 miljardin dollarin arvoista osto-ohjelmaa.

Yrityksille myönnetyt verohelpotukset vain kiihdyttävät trendiä.

Apple ei tietenkään ole ainoa syyllinen, kuten ei ole Applen CEO Tim Cook. Kollektiivisesti varsin pieni joukko amerikkalaisia yritysjohtajia on onnistunut saamaan em. syöpäkasvaimen tavalla leviävän menettelyn läpi. Kasvain on saavuttanut Euroopankin, eikä Suomikaan ole välttynyt sen haitoilta.

Osakeyhtiön osakkeenomistajilla, myös Applea omistavilla yksityishenkilöillä, tulisi olla sananvaltaa omistamansa osakemäärän suhteessa. Ideaalitapauksessa tätä valtaa he käyttävät yhtiökokouksessa, mutta ainakin Applen tapauksessa näin ei tapahdu.

Osakkeenomistajan kannalta olisi parempi, että em. 100 miljardia olisi jaettu ylimääräisenä käteisosinkona. Näin ei tietenkään menetelty, sillä menettely ei olisi vaikuttanut osakkeen markkina-arvoon. Omien osakkeiden takaisinosto taas vaikutti.

Mitä vähemmän markkinoilla on vapaita Applen osakkeita, sen korkeampi yhden osakkeen markkina-arvo on. Tästä taas seuraa, että Tim Cookin palkkiot kasvavat.

Nerokas mutta samalla osakkeenomistajan kannalta ikävä juttu!

Applen tilannetta ei paranna se, että tuotanto on Kiinassa, jossa esim. iPhonen valmistus tapahtuu orjuuden kaltaisissa oloissa. Globaali talous on erinomainen juttu, mutta sitäkin on käytetty väärin tekemällä miljoonien ihmisten työoloista sietämättömiä.

Apple maksaa kiinalaisille surkeita palkkoja. Kiinassa materiaalikustannuksetkin ovat pienemmät kuin USA:ssa. Tästä taas seuraa voittomarginaalin kasvaminen tolkuttoman suureksi, kun tuotteita myydään markkinoilla hinnoilla, jotka eivät ole missään suhteessa kustannuksiin. Eivät Applen tuotteet nyt niin hyviä ole.

Rahaa voisi käyttää esim. tuotekehittelyyn ja niin Apple käyttääkin, mutta silti rahaa jää niin paljon jäljelle, ettei sille ole mitään järkevää käyttöä tavanomaisen liiketoiminnan puitteissa. Omien osakkeiden takaisinosto-ohjelmat eivät nimittäin ole varojen järkevää käyttöä.

Apple on ollut mukana tuhoamassa amerikkalaista kansainvaltaista demokratiaa. Demokratiasta on tullut osakeyhtiöiden harvainvaltaa, jossa yksi dollari on yhtä kuin yksi ääni dollareiden ratkaistessa kuinka monta ääntä kullakin on.

Mika Niikon kaverit kiihkoilivat Malesiassa, häkki heilui

Los Angeles Timesin paperilehti julkaisi viime viikolla yhden palstan levyisen ja muutaman palstamillimetrin pituisen jutun neljän suomalaisen pidätyksestä Malesiassa heidän jaettuaan kristillistä materiaalia.

Jutussa ei mainittu henkilöiden nimiä; ei edes Timo Soinin, vaikka jutun mukaan Suomen ulkoministeri oli tietoinen suomalaisten pidätyksestä.

Ensireaktioni oli: ”Mitä Patmoksen heput ovat nyt tehneet?”. Kun siirtyi suomalaisten verkkojulkaisujen sivuille, niin sieltä selvisi, että henkilöt olivat jonkin Joosua Mission kiihkoilijoita. Tässä yhteydessä selvisi yhden pidätetyn nimi, Timo Valtonen.

Muutaman tunnin kuluessa minulle selvisi, että nuo ”joosuat” olivat Mika Niikon puulaakin joukkoa. Enää ei hämmästyttänyt koko episodi.

Niikko nillitti asiasta iltapäivälehdissä ymmärtämättä, että todella vinon ja viiston uskonnollisen vakaumuksensa johdosta Niikko on ansainnut ikuisen Aasinlakki-palkinnon. Uskonnollinen vakaumus ei toki tee kenestäkään aasia, mutta Niikko on omalla uskonnollisella hörhöilyllään ansainnut ko. palkinnon.

Niikkohan kävi Nokia Missionin Markku Koiviston kanssa ruumishuoneella herättelemässä kuollutta ihmistä henkiin rukouksen voimin. Se kertoo jo pahoista deluusioista, joten tuo Malesiassa tapahtunut pidätys on aivan linjassa ”joosuan” deluusioiden kanssa.

Menikö Malesian ”attack” Niikon mielestä hyvin? Iltapäivälehdissä Niikko fiiliisteli parikymmentä vuotta sitten tapahtuneella matkailullaan, jonka aikana hän kävi liimailemassa tarroja moskeijan oveen Marokossa. Pidätetyksihän siitä joutui, mutta Niikko muistelee tuota tähtihetkeään erityisellä lämmöllä.

Näillä Niikon kaltaisilla kiihkoilijoilla on paha marttyyri-syndrooma.

”Joosuoiden” tekemiset ovat oire tietämättömyydestä, arrogantista ylimielisydestä, harhaisuudesta ja monesta muusta tekijästä. Tuollaista pienimuotoistakaan julkisuutta suomalaiset eivät ansaitse.

Ihmiskunnan olisi luullut jo kasvaneen ulos kaikesta uskonnollisesta kiihkoilusta. Niikon ja kumppaneiden touhut tuskin tuottivat yhtään käännynnäistä muslimimaissa, mutta he auttoivat kristinuskon marginalisoitumista Suomessa, mikä taas on oikein ilahduttavaa.

Amerikan arrogantit ja itsekkäät uskovat

Yhdysvaltain uskonnollisen kentän näkyvin ja ikävin osa, republikaanien taakse ryhmittyneet evankelikaaliset, ovat se kaikkein epäkristillisin ja itsekkäin joukko, joiden kanssa muut eivät mielellään ole tekemissä missään olosuhteissa. Monien on vain pakko - valitettavasti.

Muutama päivä sitten verkkojulkaisu Salon julkaisi itsekkäitä uskovia koskevan jutun, jonka toinen verkkojulkaisu, Raw Story, postasi omille sivuilleen.

Jutun kirjoittaja, Amanda Marcotte, avaa artikkelinsa kuvauksella siitä, kuinka lounasravintoloiden henkilökunta ei halua tulla töihin sunnuntaisin, jos ravintola on tunnettu siitä, että sinne kokoontuu sunnuntaisin lounasaikaan joukko arrogantteja uskovia, ts. evankelikaalisia.

Nämä uskovat ovat pelkästään ikäviä asiakkaita, helkkarin röyhkeitä nillittäjiä, jotka eivät juuri jätä tippia, mikä on kardinaalimunaus, sillä tarjoilijoiden palkat koostuvat pääosin juuri tipeistä.

Yhdysvalloissa on kymmeniä miljoonia katolisia, luterilaisiakin on miljoonia sekä todella iso joukko muiden kuppikuntien uskovia, mutta ikävimmät uskovat löytyvät aina ja varmasti evankelikaalisten joukosta.

Marcotte kirjoittaa siitä, kuinka uskonnollinen oikeisto (lue: evankelikaaliset) on kehittänyt oman dogmaattisen teologiansa, jonka tärkein dogma on itsekkyys. Evankelikaalisten teologia on luopunut kaikista niistä hyveistä, jotka tavallisesti liitetään kristinuskoon.

Itsekäs röyhkeys kuvaa uskonnollista oikeistoa oikein hyvin. Marcotten artikkelista löytyy muitakin määrittäviä tekijöitä.

Jollain tavoin evankelikaalisten teologia muistuttaa menestysteologiaa olematta kuitenkaan siitä. Marcotte kuvaa pitkälti sitä, kuinka evankelikaalisuus on yhdistelmä Ayn Randin puolivillasta filosofiaa ja kaikkein jyrkimmin ja viistoimmin tulkittuja raamatunlauseita.

Randin teesi oli: Altruismi on tappavaa! Itsekkyys on hyväksi!

Republikaanisen uskonnollisen oikeiston vino teologinen prinsiippi on suunnilleen se, että Jumala suosii heitä vauraudella ja oikeudella tehdä milloin mitäkin, vaikka teko x olisi muiden kannalta haitallinen. Teko x voi olla myös lainvastainen, mutta sillä ei ole evankelikaalisille merkitystä, sillä kaikkea voidaan aina perustella Raamatulla ja Ayn Randilla.

Eilisessä postauksessani referoin sitä, kuinka elokuvaohjaaja Michael Moore kehotti lopettamaan kaiken yhteistyön republikaaninen kanssa. Samaa imperatiivia voisi soveltaa myös kaikkiin uskonnollisen oikeiston evankelikaalisiin, vaikka nämä eivät olisikaan republikaanisen puolueen jäseniä.

Amanda Marcotten artikkelin voi lukea tuolta:

https://www.rawstory.com/2018/11/heres-philosophers-selfishness-came-use-christianity-cover-story/

Micheal Moore: Lopetetaan kaikki yhteistyö republikaanien kanssa

Pari päivää sitten monia dokumenttielokuvia ohjannut Micheal Moore oli vieraana MSNBN:n ohjelmassa Last Words.

Moore esitti teesin, että on aika lopettaa kaikki siltojen rakentaminen republikaanien suuntaan. Oli siinä muuta puuhaa, joten osa Mooren sanailusta meni ohi. Ehkä hän tarkoitti, että politiikassa on syytä lopettaa siltojen rakentelu. Demokraatit ovat aina olleet se osapuoli, joka on etsinyt yhteistä pohjaa ja tämä siitä riippumatta, ovatko demokraatit olleet enemmistössä tai vähemmistössä.

Kun republikanismista tuli trumplikanismia ja sen suuntauksen kannatuksen ollessa noin kolmasosa väestöstä, ei ole enää syytä tehdä yhteistyötä republikaanien kanssa. Siltojen rakentelua on jo harjoiteltu vuosikymmeniä tulosten ollessa huonoja, joten edistyksellisten olisi syytä kulkea aivan omaa tietään vähät välittämättä republikaaninen vaatimuksista.

Muutama päivä sitten kirjoitin siitä, kuinka republikaaninen puolue (GOP) on tätä nykyä, ja aivan erityisesti välivaalien 2018 jälkeen, kuollut puolue Kaliforniassa.

New York Times jatkoi samoilla linjoilla. New Yorkin osavaltion republikaaninen puoluepamppu Gerry O’Brien sanoi, että GOP on New Yorkissakin kuollut puolue, eikä puolue elvy ennen kuin ihmisillä on lentävät autot. Tämä tuskin tapahtuu yhdenkään nyt elossa ihmisen elinaikana.

On huomioitava, että maan koillisosan kuuden osavaltion senaattorien paikan (yhteensä 12) ovat 11 demokraateille ja 1 republikaaneille. Tuo ainoa republikaani on Mainen Susan Collins, joka aika ajoin on äänestänyt edistyksellisten asioiden puolesta, mutta on silti ollut erittäin haitallisten lakien kannalta suurimman osan aikaa. Collins on ollut koko senaattorin uransa ajan käsittämättömän tekopyhä. Tämä on tyypillistä niille republikaaneille, jotka ovat pyrkineet profiloitumaan maltillisiksi republikaaneiksi.

Collins on juuri niitä republikaaneja, joiden suuntaan on yritetty rakentaa siltoja, mutta koska republikaanit ovat rikollisen korruptoitunut organisaatio, niin tulokset ovat olleet huonoja.

Oikeastaan olisi aika mahtavaa, jos maa jakaantuisi kahtia siten, että kaikki republikaanit muuttaisivat Teksasiin, Louisianaan, Alabamaan, Mississippiin jne. Maan sisäinen muuttoliike on kuitenkin viime vuosina hidastunut. Ennen tässäkin suhteessa dynaaminen yhteiskunta on tullut staattiseksi. Tästä syystä siltojen rakennus republikaaninen suuntaan on syytä lopettaa kaikkialla maassa. Olojen kurjistuessa koko maa muuttuu lopulta siniseksi. Tämä kehitys tapahtuu äänestyskopissa, joten ei ole siinäkään suhteessa tarvetta yhteistyöhön republikaaninen kanssa.

Amerikan uskonnollinen oikeisto tuhoaa imperiumin ehkä tahtomattaan

Amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston kiihkoilijoita ei saa ulos kuplastaan puhumalla. Sama koskee äärioikeiston uusfasisteja ja muita sekalaisia seurakuntia.

Heihin eivät tehoa rationaaliset argumentit. Ei toimi omatunto, ei empatiakaan. Tuo joukko on jumittunut pysyvästi omaan kuplaansa. Tai oikeampi sana olisi ”bunkkeriinsa”.

Tuolle joukolle ei ole vielä selvinnyt, että lopulta heillä on varsin vähän valtaa juuri minkään asian suhteen. Heillä on valta tehdä teko x, mutta tämä vallankäytön muoto ei vapauta heitä juridisesta vastuusta.

Tuolla joukolla ei kuitenkaan ole valtaa pakottaa muut toimimaan tahtonsa mukaan. Toki he voivat uhata väkivallalla, ovat jo uhanneetkin, mutta sellaisten uhkailujen tehokkuus on tuhoon tuomittu. Uhkailu synnyttää vastarintaa, joka toki sekin saattaa toisinaan kääntyä väkivaltaiseksi.

Kaikkien tuhoaan kohti kulkevien imperiumien (sellainen Yhdysvallatkin on) piirre on ollut väkivallalla uhkailu, joka on sitten aktualisoitunut ja realisoitunut fyysiseksi väkivallaksi.

Yhteiskunnan kaikinpuolinen militarisoiminen ei ole sekään mikään uusi ilmiö.

Kun instituutiot, joiden tulisi suojella kansalaisia väkivallalta tai sellaisen uhalta, on aseistettu, niin on jokseenkin selvää, että noita aseita myös käytetään, olipa sellaiseen aihetta tai ei. Juuri koskaan aihetta ei kuitenkaan ole.

Kuvitteellisenkin vallan haltijat (kaikki valtahan on lopulta kuvitteellista) uskovat militarisoitujen instituutioiden olevan väkivaltaan turvautuvien vallanpitäjien panssarinyrkkejä, joiden tarkoitus on murtaa vastarinta ja tuhota oppositio.

Näinhän ei tietenkään välttämättä ole. Yksi esimerkki on DDR:n viimeiset hetket. Vahvasti aseistetut turvallisuusviranomaiset kieltäytyivät käyttämästä aseitaan mieltään osoittavia kansalaisia vastaa.

Ei mennyt kuin tovi, niin koko valtio oli romahtanut.

Massiivisesti aseistetut poliisivoimat eivät ole mikään ainutlaatuinen amerikkalainen ilmiö. Kaikkialta maailmasta löytyy vastaavia organisaatioita.

Tällä kertaa Yhdysvalloissa kansalaiset eivät vielä ole ryhtyneet laajamittaiseen vastarintaan. Black Lives Matter – ei ollut lopulta kovinkaan suuri kansanliike. Nykymenon jatkuessa vastarinnasta muodostuukin välttämättömyys. Ihan amerikkalaisen tradition mukaisesti silloin tulee rumaa jälkeä.

DDR:ssä valtion romahtaminen sujui varsin väkivallattomasti. Samaa ei voi sanoa Jugoslaviasta.

Monesti USA:n nykytilannetta verrataan 1930-luvun Saksaan ja kansallissosialismin voittokulkuun. Toki yhtäläisyyksiä löytyy, mutta tulevaisuus taitaa olla juuri Jugoslavian hajoaminen. Väkivaltaa ei pysty patoamaan systemaattisella väkivallan uhalla.

Jugoslavian romahdus oli sekin nopea kuten DDR:ssä, mutta Jugoslaviassa väkivalta oli kaiken kattavaa. Eri ryhmät kääntyivät toisiaan vastaan aseellisesti. Jotenkin samanlaisena näen USA:n imperiumin sisäisen tuhon. Sitä ennen maa on kuitenkin kylvänyt tuhoa globaalisti ja sitä se on tehnyt jo kauan.

Donald Trump täydellinen amerikkalainen kristitty

Jokin aika sitten esitin hypoteesin, että ulkopuolisesta tarkkailijasta kristinuskon kokokuva Suomessa on yhtä kuin Päivi Räsänen ja Laura Huhtasaari.

Tällä kertaa hypoteesini kuuluu: kristinuskon kokokuva Yhdysvalloissa on yhtä kuin Donald Trump. Kristinusko ilmenee ulkopuoliselle tarkkailijalle juuri sellaisena kuin kristinuskon jyrkin suuntaus edellyttää ja Donald on suuntauksen näkyvin edustaja: oikeastaan hän on kaikin puolin täydellinen amerikkalainen kristitty.

Donaldia vastaan voidaan tietenkin sanoa, että Donald ei ole oikea kristitty. Tällainen No True Scotsman –argumentti ei kuitenkaan ole pätevä. Hypoteesini kannalta on aivan yhdentekevää, onko Trump kristitty vai ei. Hän on uskonnollisen oikeiston (käytännössä evankelikaalisten) näkyvin hahmo, johon kiteytyy kaikki se, mikä amerikkalaisessa uskonnollisessa oikeistossa on vialla. Republikanismista onkin tullut trumplikanismia. Suuntaus on repinyt ideologiansa kaikkein irvokkaimmista kristinuskon dogmeista ja doktriineista täydennettynä puolivillaisella ja harhaisella propagandalla. Siihen kun lisätään se kaikkein haitallisin politikointi, niin tuloksena on juuri Donald Trump.

USA:n republikaanisesta puolueesta tuli vuosikymmenten mittaan länsimaiden suurin uskontopuolue. Republikaaninen puolue (GOP) on myös länsimaiden vaarallisin terroristijärjestö, jota kannattaa kolmasosa amerikkalaisista. Jos amerikkalaiset todella haluaisivat käydä uskottavaa sotaa terrorismia vastaan, niin ensimmäisen kohteen tulisi olla GOP.

Joku vuosi sitten joku suomalainen teki väitöskirjan hypoteesilla: kreationismista tulee oma uskontonsa kreationismin irtaantuessa kristinuskosta. Tämä tapahtui USA:ssa jo ennen tuota väitöskirjaa. Uskonnollinen oikeisto valtasi republikaanit ja täten kreationismista tuli osa GOP:n poliittista ohjelmaa sekä uskonnollista näkemystä. GOP:ssa yhdistyivät poliittinen ohjelma ja uskonnollinen näkemys kaikkein haitallisimmalla tavalla.

Donald Trump on näkyvimmän vallitsevan kristinuskon muodon kulttijohtaja.  Amerikassa näitä hörhöjä riittää, mutta nykytilanteessa Donald Trumpiin kiteytyvä kristinusko on ”ainoa oikea” usko.

Syyttävä sormi osoittaa etelän ja vähän muidenkin alueiden baptisteja. Heistä kaikki alkoi ja juuri he tekivät Amerikasta uskontoon nojaavan kolmannen maailman maan.

Misogynia, ksenofobia, korruptio, valehtelu, tekopyhyys, opportunismi, homofobia, kostonhimo, väkivaltaisuus…siinä vain muuta uskonnollista oikeisto määrittävä tekijä…em. lista käsittää vain haittatekijöitä.

Lyhyesti jutun juoni on seuraava: rosvokapitalismi kurjisti ison joukon amerikkalaisista. Kismittäähän sellainen. Sitten tuo sama kurjistava joukko, aka republikaaninen puolue, tarjoaa itse aiheuttamaansa ongelmaan oman ratkaisunsa ja se sisältää kostonhimoisen Jeesuksen.

Kaikki republikaanien kurjistavat toimenpiteet niellään kakistelematta, kunhan maaginen Jeesus loikkaa takaisin ja teurastaa mahdollisimman verisesti kaikki jotka eivät kannata republikaanis-trumplikaanista oikeaa uskoa. Viha ja kostonhimo ovat eteenpäin ajavia voimia. Siinä kaikki mitä republikaaninen puolue tarjoaa.

Ei muuta tällä kertaa.

Donald voi jo sovittaa oransseja haalareita

Vaikka yleensä kannatan lieviä vankeusrangaistuksia, olipa kyseessä mikä tahansa rikos, Donald Trumpin ja hänen rikostoveriensa tapauksessa, olen vankasti sitä mieltä, että kakku lusitaan täysimääräisenä vailla mahdollisuutta ehdonalaiseen.

Donald nyt vain täytyisi ensin tuomita rikoksista. Jos DJT:tä ei saada viralta, niin seuraava mahdollisuus tuomioon on tammikuussa 2021, kun uusi presidentti astuu virkaansa. Donald tuskin saa toista virkakautta. Tämä siitäkin huolimatta, että republikaanisesta puolueesta tuli trumplikaaninen puolue.

GOP:ssa on menossa puolueen sisäinen kissanhännänveto.

Kalifornian republikaaniset puoluepamput ovat monessa haastattelussa todenneet GOP:n olevan kuollut puolue. Varmimpina GOP:n tukijoina on pidetty osavaltion pohjoisosan agraarilla alueilla asuvia. Tilanne on tuossa asiassa nyt muuttunut.

Vielä vuonna 2016 republikaaneilla oli em. mainituilla alueilla yli kymmenen prosenttiyksikön etumatka demokraatteihin. Vuoden 2018 vaaleissa etumatka kutistui puoleen.

Republikaanit eivät löydä edes utopistikaan tapaa puolustaa taantuvaa puoluettaan näivettymiseltä Kaliforniassa.

Historiallisesti Kalifornian poliittinen liikehdintä saavuttaa muun maan vuosien viiveellä ja silloinkin laimeammassa muodossa. Tämäkään ei ole itsestään selvää. Republikaanien kutistuminen pienpuolueeksi Kaliforniassa indikoi sitä, että pian republikanismi (trumplikanismi) ei kanna pitkälle muuallakaan maassa.

Mutta takaisin Trumpille sopivaan rangaistukseen.

Jos hänet saadaan tuomittua edes talousrikoksista, edessä on vuosikymmenten kakku. Kun kyseessä on yli 70-vuotias henkilö, tuomio tarkoittaa käytännössä samaa kuin elinkautinen.

Pahin mahdollinen rangaistus Donaldin kannalta on rikollisuuteen perustuvan business-imperiuminsa tuhoutuminen. Koska koko imperiumi perustuu rikokseen (esim. rikolliseen korruptioon), niin sellainen imperiumi joutaakin tuhoutua. Samalla tavoin saisi moni muukin rikollinen business-imperiumi tuhoutua.

Kun vielä kiristetään ruuvia, niin ainakin kolme DJT:n lasta ovat olleet mukana tehtailemassa rikoksia isänsä business-imperiumissa. Heidänkin olisi syytä istua kakkunsa loppuun. Vaikka he olisivatkin saamassa pitkät tuomiot, niin he jopa saattavat päästä vapaiksi ennen kuolemaansa. Mahtaa vituttaa, kun vapautuessaan on köyhä? Mahtaa vituttaa, kun pääsee legendaaristen amerikkalaisten rikollisten joukkoon? Tuo jälkimmäinen tosin saattaa olla meriitti; sen verran kieroutunutta ajattelua liittyy trumplikanismiin.

Tuomioita odotellessa voi sovittaa vaikka oransseja haalareita.

Amerikkalaisten kahtiajako vuonna 1968

Oman sukupolveni kansalaisaktivismilla on ollut kauaskantoisia vaikutuksia. Oikeastaan pitäisi puhua seurauksista.

Nykyinen amerikkalaisten jako kahteen kuppikuntaan ei ole mitään uutta. Oma sukupolveni oli joko Vietnamin sotaa vastaan tai puolesta. Välinpitämättömiä oli vähän. Kaikilla tuntui olevan asiasta mielipide.  Mielipiteiden jyrkkyydessä oli sentään aste-eroja.

Vanhempiemme sukupolvi, nuo ennen WWII:ta syntyneet, olivat aika isolla joukolla sodan puolesta; länsirannikolla vähemmän kuin keskilännessä. Itärannikko oli tuolloin vähän syrjässä tapahtumista. Poikkeuksena oli tietenkin Washington D.C.

Kulminaatiopiste oli vuoden 1968, mutta niistä toisella kertaa.

Amerikan konservatiivit saivat revanssinsa

Me Vietnamin sodan vastustajat saimme voiton, mutta taisteluväsymys iski. Tätä tuolloiset sodan kannattajat ovat osanneet käyttää hyväkseen.

Nuo silloiset sodan kannattajat pääsivät valtaan jo 70-luvun lopulla. Jokainen vuosikymmen tuon jälkeen on vain vahvistanut heidän valta-asemaansa.

Syynä ja seurauksena on mm. se, että USA:n liittovaltion vaaleissa valitut edustajat ovat vanhempia kuin eurooppalaiset virkaveljensä. Muiden maanosien tilannetta en ole seurannut.

Oman sukupolveni taantumukselliset saivat revanssinsa meidän edistyksellisten pyöritellessä peukaloitamme. Revanssihenkisiä kismittää vieläkin se, että hävisivät kamppailun puoli vuosisataa sitten. Vielä kun tuo kamppailu käytiin ilta illan jälkeen tv:n uutislähetyksissä, niin onhan se kovaa.

Nyt nämä harmaantuneet eläkkeelle kuuluvat seniilit vanhukset ovat takertuneet valtaansa.

Revanssihenkeä osoittaa myös se, että he haluavat maksimaalisen kurjuuden heidän jälkeensä syntyneille sukupolville. Ajan kuluminen ei vain ole heidän puolellaan. USA:sta on tulossa monikulttuurisempi täysin harmaahapsien revanssin vastaisesti ja revanssista riippumatta.

Monta kertaa olen miettinyt, mikä ajaa ikääntyneen konservatiivisen klikin kurjistamaan oloja? USA kun on jo monessa suhteessa kolmannen maailman maa; sillä erotuksella että amerikkalaisilla on tolkuttoman paljon ydinaseita sekä tarpeettoman suuri ikuiseen hyökkäyssotaan viritetty armeija.

USA:n hallinnon konservatiivit ovat vieläkin katkeria puolen vuosisadan takaisesta tappiostaan.

Perhearvot ovat konservatiivista kurjuutta

Viikon puheenaihe suomalaisilla keskustelupalstoilla näyttää olleen taas kerran alhainen syntyvyys, josta huolestuneiden argumentit ovat väsyneitä menneen maailman juttuja vailla reaalimaailman relevanssia.

Ne meistä joilla, on lapsia, ymmärtävät kun väitän lasten olevan suurimman osan aikaa pelkkiä riiviöitä. Niin, minulla on lapsia. Lapset lopettavat riiviönä olemisen tavallisesti vasta täysi-ikäistyttyään.

Edellisestä syystä ei ole siis lainkaan yllättävää, että lapsia ei vain hankita. Se ei ole itsekkyyttä, kuten jotkut änkyrät väittävät, vaan rationaalinen kannanotto ja kannasta johdettu menettely.

Bruttokansantuote tuotetaan aina vain pienemmän joukon toimesta, joten pienemmälle väestölle jää enemmän jaettavaa tulosiirtoina.

Kun seurasin kristillisdemokraattien ja muutaman muun uskonnollisen puulaakin sanailua aiheen tiimoilta, niin syntyvyyden väheneminen nähtiin jopa moraalisena kysymyksenä. Tai he tietenkin väittivät alhaisen syntyvyyden olevan merkki moraalittomuudesta.

Mutkat suoriksi vetämällä alhaisiin syntyvyyslukuihin saa liitettyä abortit, ehkäisyn, esiaviollinen seksin jne. Niitä ei millään pysty referoimaan yhden postauksen puitteissa. Aihe ei ole niin kiinnostava, että sitä ei jaksa kommentoida kuin kerran pari vuodessa, tai jotain sinne päin.

Mitä ovat nuo konservatiivien hehkuttamat perhearvot. Kaiketi ne ovat jotain sellaista, jotka olivat vallitseva tapa jossain myyttisessä menneisyydessä; maailmassa joka ei kuitenkaan koskaan ollut edes olemassa.

Jos perhearvot ovat jotain sellaista, mitä konservatiivit havittelevat, niin syntyvyys laskee nollaan. Edes konservatiivit itse eivät viitsi lisääntyä sellaisessa maailmassa.

Ihmiset ovat kykeneviä aivan itse päättämään lisääntymisestään. Mitkään ulkoa annetut vaatimukset eivät lisää syntyvyyttä. Asia saattaa olla aivan päinvastoin. Silloin sanotaan kaikelle, ihan kaikelle, perheisiin liittyville tekijöille: Fuck that!

Oikeastaan pitäisi aivan uusi sana, joka kuvaisi tilannetta paremmin kuin ”perhe”. Perheestä tulee mieleen vain kaikkinainen konservatiivinen kurjuus.

Huhtasaari ja Trump degeneroituvat tiukkaan tahtiin

Kävin mielenkiintoisen ”Twitter Feudin” perussuomalaisen kansanedustajan Laura Huhtasaaren kanssa.

Lauralle on annettava piste siitä, että hän sentään osallistuu itse aloittamiinsa ketjuihin. Laura kommentoi toisinaan myös ihan itse blogejaan Uuden Suomen Puheenvuorossa.

Toki Lauralla on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta ei omiin faktoihinsa. Faktat kun ovat kaikille yhteisiä. Laura Huhtasaaren jutut näyttävät olevan faktavapaalta vyöhykkeeltä.

Trumpin fanituskin suodaan Lauralla, mutta kun hän esittää paikkansa pitämättömiä väitteitä USA:n politiikasta ja poliittisesta järjestelmästä, niin silloin on syytä puuttua asiaan. Jälleen kerran Laura narahti epärehellisyydestä. Lauran epätodet väitteet on usein pantu tietämättömyyden tiliin, mutta minä taas väitän Lauran valehtelevan tietoisesti aivan idolinsa, Donald Trumpin, tapaan.

Laurassa ja Trumpissa on paljon samaa: arrogantti tapa pitää tietämättömyyttä hyveenä. Narahdettaessaan valehtelusta, kumpikin korottaa panoksia kertomalla vielä suuremman valeen, joka edes etäisesti liittyy puheenaiheeseen. Tätä toistetaan sitten loputtomasti toiveena se, että muut väsyvät ainaiseen ”fact checkingiin”.

Ongelma ei ole pelkästään Trumpin ja Huhtasaaren ongelma vaan bullshit koskee kaikkia jyrkän oikeistolaisuuden edustajia. Tämä tuli ilmi ketjuun osallistuneiden kohdalla.  Oman bullshittinsä he kuittaavat keskustelukumppanin denialismina. Kun nämä hypoteettiset denialistit esittävät faktuaalisia kommentteja, jotka torpedoivat fanaatikkojen väitteet, niin jonkin sekavan päättelyketjun kautta totuudenpuhujat ovatkin tosiasiat kieltäviä denialisteja.

Huhtasaarelle ja Trumpille näyttää olevan yhteistä myös ajattelun degeneroituminen. Kun omaa haitalliseksi todettua agendaa ei millään pysty puolustamaan pätevin argumentein, niin ajattelu taantuu infantiiliksi raivoamiseksi.

Kumpikin yrittää betonoida hard core -kannattajakuntansa. Kun laajempaa kannatusta ei näytä löytyvän, niin radikalisoimalla oman hard core joukkonsa, voi tuntea olevansa olemassa ja vielä tärkeäkin.

Sakeita ovat sekä Huhtasaaren että Trumpin jutut.

Tilastoja ja todennäköisyyksiä USA:sta

   Kun melkein koko työikänsä puuhaili tilastojen parissa, niin kaikenlaiset tilastot mistä tahansa aiheesta ovat mielenkiintoisia.

  Historioitsija Timothy Snyder esittää mielenkiintoisia lukuja:

   Jos syntyi vuonna 1935, oli 80 prosentin mahdollisuus, että elämä olisi parempaa kuin vanhempiensa. Vuonna 1980 syntyneillä oli 50 prosentin mahdollisuus, että elämä sujuisi paremmin kuin vanhemmillaan. Vuonna 2017 syntyneellä on enää 40 prosentin mahdollisuus parempaa elämään kuin vanhemmillaan. Nämä luvut kertovat kammottavasta trendistä.

   Paremman elämän kriteereihin kuuluvat mm. sosio-ekonominen asema kaikkine alakategorioineen, elinikäennuste, terveydentila. Oli niitä muitakin tekijöitä.

   Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, minkä datan perusteella noihin lukuihin oli päädytty. Eiköhän luvut ole, jos eivät nyt aivan eksakteja, niin riittävän viitteellisiä päätöksenteon pohjaksi. Pahasti näyttää siltä, että mitään ei tehdä, vaikka trendi on päättäjien tiedossa, on ollut jo pitkään.

   Toinen seikka, johon Snyder kiinnitti huomiota, oli se, että 9 miljoonaa amerikkalaista, jotka äänestivät Obamaa kahdesti vuosina 2008 ja 20012, äänestivät vuonna 2016 Trumpia.

   Tätä paradoksia ovat yhteiskuntatieteilijät nyt pähkäilleet pari vuotta.

   Tilastollisesti yksi mielenkiintoinen korrelaatio löytyy.

   Niissä vaalipiireissä, joissa ihmiset arvioivat terveydentilansa heikentyneen vuoden 2012 jälkeen, äänet menivät vuonna 2016 Trumpille. Näin siitäkin huolimatta, vaikka aiemmin alueella oli äänestetty demokraatteja.

   Tämä ihmisten oma arvio terveydentilansa heikentymisestä ja sitten Trumpin äänestäminen on varsinainen mysteeri.

   Republikaanit (GOP) ovat ajaneet terveydenhuollon alas ajamista siten, että tuo em. 9 miljoonan ihmisen joukko jäisi kokonaan ilman terveydenhuoltoa. Vakuutusmaksut karkaisivat kerralla niin suuriksi, että vain rikkaimmilla olisi sellaiseen varaan.

   Nyt esitän hypoteesin, jolle minulla ei ole evidenssi: Obamacareen asetettiin suuria toiveita siten, että ehkä vihdoinkin terveydenhoito kattaisi koko väestön. ”Medicare for all”- slogan ei sinänsä ole mikään uusi vaatimus. Vuonna 2010 tapahtui ensimmäinen relevantti yritys toteuttaa tuo pitkäaikainen vaatimus.

   Kun Obamacare ei sitten ollutkaan odotusten mukainen, koska republikaanit onnistuivat sabotoimaan sen, niin turhautuminen asian johdosta veti ääniä republikaaneille.

   Mitä tulee republikaanien äänestämiseen, niin se ei ole ollut vuosikymmeniin rationaalinen, eikä  edes pragmaattinen, valinta; ei varsinkaan jos on kiinnostunut kohtuuhintaisen terveydenhoidon saatavuudesta.

USA:n liittovaltion "kehitysapu" republikaanisille osavaltioille

Niissä osavaltioissa, joissa republikaanit ovat vallassa, liittovaltiolta saadut avustukset muodostavat merkittävän osan osavaltion budjetista.

Ilmiö ei ole mikään uusi ja ainutlaatuinen. Republikaanien hallitsemat alueet ovat niitä köyhimpiä seutuja Yhdysvalloissa, ovat olleet jo lähes puolen vuosisadan ajan. Nykyinen republikaanihallinto presidenttiä myöten pyrkii ajamaan yksityishenkilöille kohdistetun sosiaaliturvan lopullisesti alas. Heille on ehkä aivan käsittämätön ajatus, että samalla valtavan iso joukko heidän potentiaalisia äänestäjiään putoa pysyvään köyhyyteen.

Tästä on ollut ennenkin puhetta, mutta kerrataan nyt vielä: jokaista liittovaltiolta saamaansa tukidollaria kohden Kalifornia maksaa liittovaltiolle laskutavasta riippuen 6-7 dollaria. Kalifornia onkin osavaltioista suurin nettomaksaja. Tämä ei lopulta edes aiheuta parran pärinää kalifornialaisten parissa: heikompiosaisia amerikkalaisia autetaan, vaikka nämä sattuisivatkin olemaan republikaaneja. Tällainen solidaarisuus on republikaaneille aivan käsittämätöntä.

Otetaan muutama vertailukohta Kaliforniaan muista demokraattien hallitsemasta osavaltiosta. Luvut kertovat sen kuinka paljon ko. osavaltio saa takaisin jokaisesta liittovaltiolle maksamastaan dollarista.

New Jersey 0,74 USD

New York 0,81 USD

Connecticut 0,82 USD

Massachusetts 0,83 USD

Republikaanien hallitsemien osavaltioiden kohdalla löytyy mm. seuraavia lukuja.

Mississippi 2,13 USD

West Virginia 2,07 USD

Kentucky 1,90 USD

South Carolina 1,71 USD

Republikaanien hallitsemat osavaltiot ovat oikeastaan kehitysmaita. Apua ne tarvitsevat, mutta republikaanien epärehellinen tekopyhyys tässäkin asiassa on silmiinpistävää.

Asiasta kertoi 12.10.2018 Raw Story ja Alternet.

Suomalainen monipuoluejärjestelmä on fiksu systeemi

Suomessakin noudatettava monipuoluejärjestelmä on oikeastaan erittäin fiksu järjestelmä kaksipuoluejärjestelmään verrattuna.

Kaksipuoluejärjestelmän heikkous piilee siinä, että vallassa oleva puolue pyrkii betonoimaan valtansa ja tämä tapahtuu varmasti, kun kyseessä on USA:n republikaanipuolue tai sitä vastaava organisaatio. Tällaisen puolueen totalitaristisia pyrkimyksiä on opposition (demokraattien) lähes mahdotonta vastustaa.  Kaksipuoluejärjestelmässä se oikeistolaisempi puolue pyrkii aina kohti harvainvaltaa.

Toki Suomessakin ajetaan samoja asioita kuin Amerikan republikaanit. Tavoitteet ovat aivan samat, mutta nuo tavoitteet jakaantuvat monen puolueen kesken, joten yksikään puolue ei pääse dominanttiin hegemonia-asemaan. Hyvä niin.

Republikaanien uusliberalismin siipeä Suomessa edustavat Kokoomus ja Keskusta. Demarit taas ajavat samoja asioita kuin demokraattien yrityssiipi, uusliberalismin kevytversio sekin.

Paatuneen taantumuksellisen kristillisyyden republikaaniversion ovat omineet Suomessa Kristillisdemokraatit ja vähäisemmässä määrin Perussuomalaiset näkyvimpänä hahmonaan Laura Huhtasaari, jolle on muodostunut pakkomielteeksi päästä sanomaan asiasta kuin asiasta jotain…ihan mitä tahansa.

Republikaanien rajatkiinni-hörhöily on sekin persujen bravuuri. Sinisten ja krisujen hörhöily ei ole lainkaan niin päällekäyvää, sillä ainakin smurffit yrittävät argumentoida, mutta lopulta nekin argumentit ovat jo premisseiltään silkkaa huttua.

Suomessa ei vain ole, toivottavasti ei tulekaan, sellaista puoluetta, joka yhdistäisi republikaanien kaikkein irvokkaimmat ja haitallisimmat tavoitteet. Keskenään riitelevät pienpuolueet (amerikkalaisen mittapuun mukaan sekä Kokoomus että Sosialidemokraatit ovat pienpuolueita) takaavat sen, että pahimmilta ylilyönneiltä vältytään.

Poliittisen kentän hajanaisuus ehkä hidastaa päätöksentekoa, mutta se myös ehkäisee idioottimaisia päätöksiä.

Suomalaisten tulisi säilyttää monipuoluejärjestelmänsä. Siellä missä politiikka on keskittynyttä, siellä on aina autoratiivisen totalitarismin uhka läsnä.

USA Pohjois-Amerikan banaanitasavalta

Yhdysvallat on tällä hetkellä Pohjois-Amerikan banaanitasavalta, jossa vallitsee pseudo-demokratia. Muuhun näkemykseen ei voi oikein tulla, kun johtavia aatteita ovat rasismi, väkivalta ja rosvokapitalismi. Listaa voisi jatkaa, eikä banaanitasavallan määreitä olisi edes vaikeita löytää.

Syntymäni aikoihin ei-valkoisen väestön osuus oli 13 prosenttia. Nyt se on laskutavasta riippuen 38-44 prosenttia. 

Silloin kun olin vielä töissä, ei-valkoisen väestön osuuden arvioitiin saavuttavan 50 prosentin rajan vuonna 2032. Nyt aikarajaa on siirretty vuoteen 2044, sillä ei-valkoisen väestön syntyvyyden arvioidaan vähentyvän. Jo pelkästään ei-valkoisen väestön näennäinenkin elinolojen kohentuminen alentaa syntyvyyttä. 

Vähän kärjistäen voi sanoa, että lähes puolet äänestäjistä on rasisteja. Tämän verran äänestäjistä äänestää republikaaneja. Tuosta joukosta pahimmat rasistit löytyvät valkoisten miesten joukosta. Ja kun demografista jaottelua jatketaan, niin pahimmat rasistit löytyvät oman ikäpolveni valkoisista miehistä. 

Me sodan jälkeen syntyneet ikäluokat koimme kahtiajaon jo 60-luvulla. Silloin ne kärjistävät seikat olivat kansalaisoikeuskysymykset ja kanta Vietnamin sotaan. Lopulta edustamani puoli saavutti voiton.

Olen sanonut tämän jo aiemmin, mutta kerrataan nyt vielä. Voittomme jälkeen havaittavissa oli pahaa taisteluväsymystä. Vaivuimme flegmaattisuuteen mahdollistaen hävinneen osapuolen revanssin. Heiltä meni revanssiin 40 vuotta. Pitkäjänteisesti työstä heille täytyy nostaa hattua.

Nyt kahtiajako alkaa olla samalla tasolla kuin sisällissodan vuosina tai Vietnamin sodan aikoihin. Näköpiirissä ei ole sovintoa ennen kuin oma sukupolveni on kuollut ja kuopattu viimeistä miestä myöten. Edellisessä virkkeessä paino on sanalla ”miestä”.

Minä panen toivoni milleniaaleihin. Heitä on 80 miljoonaa. Jos heidät saisi aktivoitua, niin oman sukupolveni edustajia tuskin valittaisiin mihinkään viroihin. USA:ssa äänestäjien keski-ikä on korkeampi kuin muissa läntisissä maissa ja niin on ehdokkaidenkin ikä. USA:ssa valtaa pitävät harmaantuvat ikääntyvät miehet. Tämä siitä huolimatta, että vaalien 2018 yhteydessä naiset aktivoituivat, mutta eivät riittävästi.

Noiden historiaan kuuluvien tapahtumien jälkeen, banaanitasavallan piirteet tulevat esiin myös republikaaninen harjoittamassa vaalivilpissä. Tämä tarkoittaa sitä, että oman ikäpolveni republikaanit joutuvat turvautumaan likaisiin temppuihin, jotta saisivat betonoitua valtansa. Mitä sitten kun viimeinenkin harmaantuva republikaani on kuollut?

Näennäisesti demokratiaan kuuluvat instituutiot ovat paikallaan, mutta demokratian kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Ne ovat totalitarismia ja itsevaltaista hallintotapaa kannattavien linnakkeita. Republikaanit voivat onnitella tästä saavutuksesta itseään.

Yhdysvallat on kaikin mittarein jo banaanitasavalta. En oikein näe muuta tapaa korjata tilanne kuin laajamittainen kansannousu. Itse kannatan väkivallatonta vastarintaa, mutta kun vastapuoli turvautuu jo nyt järjestelmälliseen väkivaltaan, niin ruumiita tulee varmasti.

Yhdysvalloissa eletään veitsenterällä.

Suomalaisen kristinuskon kokokuva, Päivi Räsänen ja Laura Huhtasaari

Kun USA:n vaalit ovat nyt ohi, oli aika siirtyä kevyempään osastoon, kuten suomalaisille uskontoaiheisille sivustoille. Näin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta suomalainen kristinusko on lähes yhtä sekopäistä kuin muuallakin maailmassa.

Suomalaisen kristinuskon koko kuvan muodostavat Päivi Räsänen ja vähäisemmässä määrin Laura Huhtasaari. Nämä kaksi leidiä tekevät kristinuskosta niin vastenmielistä, että sellainen johon heidän uskonnollinen suuntautuminen vetoaa, täytyy itsekin olla perin ikävä ihminen.

Kuinka moni suomalainen tietää nyt virassa olevan Suomen ev.lut. kirkon arkkipiispan nimen? Entä asuinalueensa seurakunnan kirkkoherran nimen?

Arvelen, että arkkipiispaa koskevaan kysymykseen ehkä puolet väestöstä pystyy antamaan oikean vastauksen, kirkkoherraa koskevaan varmaan vähemmän kuin kymmenen prosenttia.

Päkä oli julkaissut aborttia koskevan kirjan. En ole lukenut kirjaa, mutta sen perusteella mitä erinäisiltä palstoilta pystyi poimimaan, niin kirja oli takuuvarmaa Päivi Räsästä. Päivillä on pakkomielteenä puuttua toisten asioihin ja vielä siten, että Päivi esittää oman mielipiteensä jollain tavalla totuutena. Sitten kaikkien olisi toimittava juuri niin kuin Päivi käskee.

Laura Huhtasaari on taas nollattu niin moneen kertaan eri aiheista, että Lauran uskottavuuskerroin lähenee muutenkin nollaa. Laurakin pyrkii työntämään nokkansa muiden asioihin ja taustaoletuksenaan milloin mikin.

Se erotus näillä leideillä on, että Päivi on edes auttavasti perehtynyt asioihin, joista puhuu, Lauraaon taas kaikesta tietämätön moukka.

Lopulta Kotimaa24:n blogeissa Sirkku Laurila vaikeroi otsikolla: ”ei käy uskonto”

Laurila nillittää: ”Pari viikkoa sitten otin töissä keskustelun avaaamiseksi puheeksi, että ne on seurakuntavaalitkin tulossa, niin reaktio oli: "älä puhu uskonnosta täällä, se ei kiinnosta".

Uskontojen aika vain on ohi Suomessa. Ihmisillä on hyvä käsitys siitä, kuinka haitallisia uskonnot ovat. Laurilan tilannetta ei lainkaan paranna se, että kristinuskon kokokuvan muodostavat Päivi Räsänen ja Laura Huhtasaari.

Laurila päättää avautumisensa: ”Turvalliseen yhteiskuntaan ilmeisesti ei kuulu kirkon opetukset. Olen hyvin hämmentynyt.”

Ei kuulukaan. Kirkon opetukset eivät juuri poikkea Räsäsen ja Huhtasaaren jutuista. Ne on nähty ja kuultu. Reaalimaailman relevanssia niillä ei ole, ellei halua tehdä mahdollisimman monen elämästä mahdollisimman ankeaa.

Vaaralliset ajat Amerikassa

California is made up in a Hollywood basement…not!

Vaalien jälkeinen päivä meni toipuessa kisastudion aiheuttamasta väsymyksestä. Lievä kankkunenkin oikeni päivän kuluessa.

Jonkinlaista nautintoa sai republikaanien panikoinnista. Trump erotti oikeusministeri Jeff Sessionsin aivan odotetusti. Vt. oikeusministerinä toimii kristofasisti ja valkoisen ylivallan kannattaja Matthew Whitaker. Uusi kongressi aloittaa toimintansa 3.1.2019, joten republikaaneilla on vajaat kaksi kuukautta aikaa aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa. Sen he kyllä osaavat.

Tulosten julkistamisesta ei mennyt kuin puoli vuorokautta, kun republikaanit, oranssi presidentti etunenässä, ryhtyivät hyökkäykseen demokraattisia instituutioita vastaan, jollainen vapaa lehdistökin on, ainakin sen kuuluisi olla. CNN:n Jim Acosta bannattiin Valkoisen talon lehdistötilaisuuksista.

Keskiviikkona Donald Trump järjesti myös harvinaisen soololehdistötilaisuuden. Se oli piinaavaa katsottavaa. Se ei ole, ei pitäisi olla, enää kenellekään yllätys, että Donald on asiasta kuin asiasta totaalisen tietämätön. Piinaa lisäsi myös se, että lavalla oli vihainen seniiliä vanhuutta lähestyvä itsestään liikoja luuleva konna.

Trump ei silti ansaitse ainuttakaan säälipistettä. Trumpissa kiteytyy kaikki se, mikä liittovaltiossa on mennyt vikaan vuosisatojen kuluessa. Romahtamispisteessä oleva vanhus ei tälläkään kertaa herätä positiivisia ajatuksia. Tuo romahtamispisteessä oleva vanhus on myös rikollisen korruptoituneen hallintonsa koko kuva.

Kun presidentti panikoi keskiviikkona nähdyllä tavalla, niin se on osoitus siitä, että presidentti ei ole tehtäviensä tasalla. Donaldille on todella kova paikka, kun hänen vaalikampanjapäällikkönsä, Paul Manafort, käyttää oranssia haalaria. Ehkä Donaldin olisi itsekin syytä käydä sovittamissa oransseja haalareita, sillä evidenssi Donaldin vuosikymmeniä kestäneestä rikollisesta toiminnasta on jo kiistaton. Kun koko elämä on mennyt vehkeillessä, niin olisi jo korkea aika saattaa vehkeilijä tilille tekemistään.

Keskiviikon tapahtumia ei visualisoitu Hollywoodin elokuvastudioissa vaan ne tapahtuivat ihan reaalimaailmassa. Monta kertaa republikaanien vallassa ollessa olisi toivonut, että tapahtumat olisivatkin elokuvaa.

Seuraavat kaksi kuukautta ennen uuden kongressin toimikauden alkua ovat vaarallista aikaa Yhdysvaltain historiassa. Imperiuminsa tuhoa kohti kulkevat diktaattorit ovat aina pyrkineet maksimoimaan tuhon ennen loppua. Republikaanit ja Trump eivät ole tässä suhteessa poikkeuksia.

Ehtiikö republikaaninen konnakopla tuhota liittovaltion lopullisesti ennen tammikuun 3. päivää? Jännäksi menee.