Kuinka äitiyslain vastustajat voivat elää taantumuksellisen agendansa kanssa?

Kun seuraa matkan päästä suomalaista politiikkaa ja politikointia pelkästään verkkolähteisiin nojautuen, niin politiikka ja politikointia vaikuttaa täysin sekopäisen tärähtäneeltä. Kesällä tilanne on toinen, sillä silloin seuraan amerikkalaista politiikkaa ja politikointia matkan päästä, mutta amerikkalainen politikointi ei pelkästään vaikuttaa tärähtäneeltä, sillä sitä se juuri on ja vielä potenssiin kymmenen.

Eilen kävin läpi juuri hyväksyttyyn äitiyslain jälkipelejä. Tämä kansalaisaloitteesta alkunsa saanut laki oli oikein hyvin perusteltua ja muotoiltu, sillä ymmärtääkseni se perustui lähes sanasta sanaan aiempaan ministeriön lakiluonnokseen.

Nyt hyväksytty äitiyslaki on yksi askel kohti sivistysvaltiota, vaikka paljon on vielä tehtävää.

Lakia vastustaneet olivat samaa taantumuksellista kaartia kuin ennenkin: Mika Niikko, Laura Huhtasaari, Päivi Räsänen, Antero Laukkanen ja tietenkin Sari Tanus jne.

Kaikille näille löytyy yhteinen nimittäjä – fundamentalistinen tulkinta kristinuskosta. Joukkoon liittyi muutama muu taantumuksellinen puoluekannasta riippumatta.

Äitiyslainvastustajien argumentit voidaan redusoida jälleen kerran pelkkiin sukupuolielimiin. Näille ”puritaaneille” seksiä voi harjoittaa vain lauantai-iltana saunan jälkeen pimeässä peiton alla ja silloinkin vain lisääntymistarkoituksessa. Kaikki muu on syntiä tai jollain tavoin moraalitonta. Mikään muu kuin heteroseksi ei missään tapauksessa tule kysymmykseenkään.

Näiden taantumuksellisten olisi ehkä syytä ollut paneskella elämässään paljon enemmän, jolloin ei olisi pakkomielteistä tarvetta kieltää tosiasioita tai kieltää muilta sitä mitä ei suo itselleen.

Eilisessä äänestyksessä yllättävän moni kansanedustaja loisti poissaolollaan. Onhan sekin tapa olla ottamatta kantaa asiaan. Tässä piilee suuri ero Suomen eduskunnan ja USA:n kongressin välillä. Kongressiedustajat vääntäytyvät vaikka viimeisillä voimillaan äänestyksiin. Kongressiedustajan täytyy olla todella sairas jättäessään äänestyksen väliin. Tämä onkin lähes ainoa asian, jossa suomalaisten kansanedustajien kannattaisi ottaa oppia amerikkalaisista kollegoistaan.