Liittovaltion
ongelma on vieläkin segregaatio, eikä segregaatio koske pelkästään rotuja ja
niiden erillään pitämistä. Toki sekin on vielä iso ongelma, ei niinkään
Kaliforniassa, vaan Trumplandissa. Sanotaan nyt vaikka Louisianassa
”rämemajavien” asuma-alueella.
Alueelliset erot
kasvaneet omana elinaikanani niin suuriksi, ettei ole oikein tosikaan. Asuin
vuosina 1981-87 ”raamattuvyöhykkeellä”. Kalifornian jälkeen se oli varsin
avartava kokemus. Ero oli henkeäsalpaava.
Vuonna 2013 tein
pitkän kierroksen samoilla seuduilla. Rämämajavien seuduilla aika oli pysähtynyt,
seutu taantunut, samaan aikaan länsirannikon valtiot olivat kulkeneet ihan
toiseen suuntaan.
Vaikka samaan
maahan kuulutaankin, niin Kalifornian ja esimerkiksi juuri Louisianan
asukkailla ei tunnu olevan enää mitään tekemistä toistensa kanssa, ei edes
mitään sanottavaa toisillensa.
Amerikan
mantereelle tyypillinen notkea dynaamisuus tarkoittaa nykyään sitä, että
tietyllä tavalla ajattelevat keskittyvät tietyille asuinalueille ja
toisinajattelijat sitten jonnekin ihan muualle. Maailmankuva ratkaisee
asuinpaikan osavaltioiden suhteen.
Konservatiivit
ovat rakentaneet bunkkerinsa taantuville alueille, eikä heillä ole mitään muuta
perustetta asuinpaikkansa valinnalle kuin muutosvastarinta. Länsirannikolle
ovat rantautuneet muutokseen optimistisesti suhtautuvat. Näillä seuduilla
muutos onkin aina vakio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti