Porilainen blondi…yksi
Jussi…vaalivankkurit…eduskuntavaalit 2019…Uusi Suomi…Puheenvuoro
Eduskuntavaaleihin
on aikaa vielä vuosi ja muutama päivä päälle. Jo nyt muutama Uuden Suomen Puheenvuoron vähäisempi
persu on valjastanut vaalivankkurinsa. Ehdokasasettelu ei ole edes alkanut,
mutta ei vaadi kummoistakaan päättelykykyä, jotta muutaman persubloggarin
ambitiot kävisivät selväksi. Ehdokkuuttahan siinä tavoitellaan. Tämä toki
heille suotakoon, onpahan ainakin aikaa kumota heidän jo premisseiltään
epätodet väitteensä. Se onkin sitten jo toinen juttu, ajavatko vaalivankkurit
ojaan kommentoijien hurratessa. Viimeisempien vaalien tulosten perusteella
persujen vaalivankkurit ovat pysyneet uskomattoman hyvin tiellä.
Em. Puheenvuoro
on muuttunut hysteerikkojen ja skitsofreenikkojen kiljumiseksi. Paranoiankin
paheneminen on näkyvää. Jos kyseinen palsta heijastaa kansalaisjournalismin
tilaa, niin yhtä heikossa hapessa sekin on kuin kaupallisen median
julkaisualustoilla julkaistut kirjoitukset. Kaupallisen median julkaisualustahan
Puheenvuorokin on, mutta pitkään se pysyikin edes kohtuullisen asiallisena.
Osuutta oli entisellä omistajallakin: hän ei kaiketi sietänyt typeryyttä. Ääri-ilmiöiden
temmellyskenttänä tällaiset julkaisualut ovat ihan paikallaan, mutta faktat ovat
sellaisessa kirjoittelussa suurin häviäjä. Faktoilla on itseisarvo, mutta hyvin harvoin
niillä on viihdearvoa. Faktat ovat perin tylsiä.
Temaattisesti
näiden vähäisempien persujen hengentuotteet noudattavat henkeäsalpaavassa
määrin amerikkalaisen alt-rightin agendaa esitettynä propagandistisessa
muodossa. Tämäkin heille suotakoon, mutta omaperäinen ajattelu olisi pelkän
oman uskottavuuden kannalta sekin kovin suotavaa. Ehkä pakkotoisto ja toiston
pakko ovat oireita intellektuaalisesta konkurssista. Tai sitten vähäisemmillä
persuilla ei ole mitään asiapohjaista sanottavaa, mutta sanomaan on pakko
päästä, joten sanotaan sitten jotain jostain ja mieluiten kaikkein
tökeröimmällä tavalla. Klikkausten lukumäärä ei ole pelkästään eduksi
kaupallisen median julkaisualustoille, sillä klikkauksilla monet muutkin tahot
mittaavat omien väitteensä totuutta. Mitä enemmän klikkauksia, sitä
totuudenmukaisempia näiden väitteiden voisi olettaa olevan. Tämä on kuitenkin
argumentaatiovirhe argumentum ad populum.
Politiikka tehdään vain ainoastaan argumentaatiovirheiden pohjalta. Tältä
ainakin vaikuttaa, jos seuraa poliittista kansalaisjournalismia sellaisena kuin
persut sitä tekevät.
Nämä
persutaustaiset Puheenvuoron bloggarit ovat vyöryttäneet em. palstaa jo
vuosikaudet. Puolueen johto on jättänyt likaisimmat työt näille vähäisimmille
puolueen jäsenille. Porilainen blondi taitaa olla ainoa nykyisestä
puoluejohdosta, joka kirjoittelee Puheenvuoroon. Muutama entinen persu,
nykyinen sininen, sentään kynäilee palstalle aika aktiivisesti.
Porilaisen
blondin resepti on sekin kopioitu Yhdysvalloista. Tämän blondin
presidentinvaalikampanja oli mielipuolisuudessaan amerikkalaista alkuperää.
Mitä röyhkeämpi ja typerämpi väite on, sitä parempi. Kun kärähtää idiotismista,
niin samasta väitteestä on syytä esittää vielä röyhkeämpi ja typerämpi versio,
jotta huomioarvo saataisiin maksimoitua. Panokset kannattaa aina tuplata.
Menestysresepti
on varma!
* * *
Vaalivankkureiden
vetojuhdaksi on valjastettu tuo em. porilainen blondi. Puolueen virallinen
johtaja, viimekesäisessä katastrofikokouksessa valittu Jussi, luimistelee
jossain EU-parlamentin käytävillä. Briljantti strategia sekin, ei tarvitse
liata omia käsiä; ei varsinkaan jos aikoo vielä tehdä jotain muuta kuin ajaa
moraalisesti ala-arvoisia asioita. Porilaisella blondilla ei ole sen sijaan
mitään menetettävää: uskottavuus on mennyt jo ajat sitten, urakehitys ajoi
karille kansanedustajaksi pääsyn myötä. Ura on saavuttanut lakipisteensä ja
loppu on pelkkää alamäkeä.
Vaalistrategiana
itsensä nolaaminen on sekin varsin toimiva tapa.
Maria Veitola
kävi Yökylässä porilaisen blondin
luona. Tästä sitten kaupallinen media hankki klikkauksia ja
kansalaisjournalismia harjoittavat bloggarit ja keskustelupalstojen
kommentaattorit riensivät puolustamaan ”suuren johtajansa” idiotismia. Jussi
oli ihan hiljaa. Kukaan ei kaipaa Jussia, Jussi saa mennä.
Ne, jotka
katsoivat ohjelman, kertoivat lähinnä haukotelleensa. Porilaisesta blondista ei
saa yksityishenkilönä kiinnostavaa; ei sitten millään. Ainoa mielenkiintoinen
tekijä porilaisen blondin tapauksessa ovat hänen hassut ja hullunkuriset
mielipiteensä nuoren-maan-kreationismista poliittisten instanssien toimintaan.
Porilaisen blondin huumoripläjäykset ovat suorastaan riemastuttavia.
Shokkivaikutuksen
maksimoimiseksi porilainen blondi yritti puolustaa idiotismiaan eri palstoilla,
myös Uuden Suomen Puheenvuorossa. Shokkivaikutus tosin jäi tällä kertaa
saavuttamatta. Yleisö on jo niin tottunut porilaisen blondin idiotismiin, että
sitä osataan odottaa aina kun blondi avaa suunsa. Jos blondi sanoisi jotain
faktoihin perustuvaa ja fiksua, niin se vasta shokeeraavaa olisi. Sellaista
odotellessa…
Porilaisen
blondin puolustuspuhe oli kaiketi suunnattu puulaakin omille jäsenille: En ole
idiootti…mutta kun…median ajojahti…
* * *
Porilaisen
blondin ja sen yhden Jussin vaalivankkureiden muut vetojuhdat ovat kovin
mustavalkoisia hiippareita. Tällainen binaarinen ajattelu on kovin tuttua uskonnollisten
ääriliikkeiden yhteydestä. Oikeastaan uskonnolliset liikkeet ovat kaikki ääriliikkeitä.
Premissit ovat joko selvästi epätosia tai todentamattomia, joten faktoiksi
niitä ei voi lasketa. Samoin persujen poliittisena ääriliikkeenä on mahdotonta
esittää tosia premissejä. Epätosista premisseistä voi vetää vain epätosia johtopäätöksiä,
eikä poikkeuksia tunneta; ei vaikka kuinka polkisi jalkaa.
Rennoimpina
hetkinäänkin nämä mustavalkoiset ovat kovin tiukkoja. Otsasuonet pullistuvat
päässä, verenpaine ja kiukku kohoavat. Ironiasta ja varsinkin itseironiasta
tulee väkinäistä puristamista ja niin näyttää tulevan kaikesta muustakin.
Rystyset veressä
puristava porilainen blondi on samaan aikaan koominen että säälittävä, vaikka
porilainen blondi ei ansaitsekaan edes yhtä säälipistettä. Veikeää silti
seurata tiettyjen tahojen kireitä ilmeitä.
Vastarintaa
ääriliikkeiden on kaiketi aivan mahdotonta ymmärtää. Heillä on ”totuus” aina
hallussaan, heillä ja vain heillä. Eivätkö pahuksen nuijat ymmärrä? Eivät ja
hyvä niin. Tätä samaa kuulee myös uskonnollisten fundamentalistien esittämänä.
Vielä vuosi
sitten porilainen yritti tehdä politiikkaa uskonnollisista lähtökohdista, mutta
näyttää sittemmin luopuneen tästä kampanjoinnista. Suomi ei ole Amerikka, joten
uskonto ei ole relevantti teema; ei ole vaikka yrittäisi rakennella uhkakuvapolitiikkaa
tyyliin kristinusko vs. islam. Jopa kireäilmeiset porilaisen blondin
puoluetoverit vaikuttivat vähän noloilta, kun blondi tunki uskoaan vähän joka
paikkaan. Tässä suhteessa porilainen blondi tulee jälkijunassa: uskonto
poliittisena ohjelma kärsi Suomessa konkurssin jo vuosikymmeniä. Sitä paitsi
Suomessa on ihan oma uskontopuoluekin – kristillisdemokraatit.
* * *
Porilaisen
blondin edustama poliittinen suuntaus on tullut tunnetuksi flirttailusta
väkivallan kanssa.
Persut ovat aina
olleet ajamassa rangaistusten koventamista. Elinkautisen tulee olla
kirjaimellisesti elinkautinen, kuolemanrangaistus tulee ottaa käyttöön jne.
Tärkeää on, että aina rangaistaan ja rangaistaan maksimaalisesti.
Blondin puolueen
liepeillä hengailevat äärioikeistolaiset puuhakerhot ovat sitten aivan oma
lukunsa. Ne ovat avoimen väkivaltaisia, ja vielä siten, että heidän kanssaan
eri mieltä olevat tulee joko tappaa tai vaientaa vaikka sitten väkivaltaisesti,
jos turvat eivät muuten pysy tukossa. Tällaisen väkivallan pelotevaikutus on
vain nykyään lähes olematon.
Kyllä
väkivallasta saa työstettyä draamaa, mutta poliittiseksi toimintaohjelmasta
siitä ei ole. Väkivallan uhka synnyttää aina rauhanomaisiin ratkaisuihin
pyrkivän vastavoiman. Tästä on maailmanhistoria täynnä hyviä esimerkkejä.
Väkivaltainen hallitus- ja hallintamuoto on aina tuomittu häviämään ennen
pitkää, eikä maailmanhistoria tunne ainuttakaan poikkeusta. Tuho voi olla
nopea, mutta eräissä tapauksissa tuho on kestänyt vuosisatoja.
* * *
Näistä
lähtökohdista vaalivankkureita lähdetään vetämään kohti iltahämärää.
Hämäräänhän kaikki poliittiset puolueet ennen pitkää vajoavat. Tästäkään
ilmiöstä ei tunneta yhtään poikkeusta.
Porilaisen
blondin vaalivankkurit saivat lentävän lähdön. Kolinaa ja räminää on luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti