Uskonnottomien luokittelusta

Kaikkien uskonnottomien luokittelu ateismin kategorian alle ei ole välttämättä perusteltua. Uskonnottomalla ei välttämättä ole kantaa jumalkysymykseen. 

Ateismi voidaan kuitenkin luokitella alaluokkiin, vaikka luokkien rajat eivät ole selväpiirteisiä. Gragun et al. (2012) ovat kuitenkin yrittäneet erotella alalajeja, vaikka ateistit eivät itsekään mielellään harrasta ko. luokittelua. 

Uusateistien luokittelu on osittain päällekkäisiä. Henkilö saattaa kuulua useampaan luokkaan; tai sitten hän ei identifioi itseään yhteenkään luokkaan kuuluvaksi.

Identiteetin luokittelussa esiin tulleet luokat ovat: agnostikko, humanisti, vapaa-ajattelija (freethinker), skeptikko, sekularisti jne.

Luokkien väliset suhteet ovat resiprookkisia, joten ei ole outoa, että uusateisti identifioi itsensä useampaan luokkaan kuuluvaksi (Kettell 2013, 63).

Daniel Dennett (2003) on lanseerannut luokan ”Brights”, joka voidaan suomentaa esimerkiksi fiksuksi tai välkyksi. Laajempaa kannatusta välkkyjen kategoria ei ole kuitenkaan saanut. (poikkeuksena Richard Dawkins)

Yhteinen piirre uusateistiksi itsensä identifioiville (riippumatta alaluokasta) on naturalistinen maailmankatsomus. Järkeä ja järjen käyttöä pidetään hyveenä. Tiedettä pidetään parhaana mahdollisena tapana ymmärtää todellisuutta. (Kettell 2013, 63)

Uskonto nähdään propositionaalisena, jonka todellisuutta koskevat väitteet (ja niiden totuusarvo) eivät kestä kriittistä tarkastelua saatavilla olevan parhaan mahdollisen todistusaineiston valossa. Tästä johtuen uusateistit pitävät uskontoja ontologisesti ja epistemologisesti epätosina ja moraalisesti haitallisina.

Koska uskonnolliset uskomukset ja doktriinit perustuvat subjektiivisiin kokemuksiin ja jumalallisiin ilmoituksiin (eivätkä tieteelliseen todistusaineistoon), uskonnot eivät ole pelkästään vääriä vaan myös irrationaalisia. 

Kettell (2013, 63) kuvailee uskontoja patologisiksi ja ainutlaatuisen vaarallisiksi. Uskonnot jakavat ihmisiä ryhmiin ja tämä johtaa ennakkoluuloihin ja syrjintään. Pahimmillaan uskonnot motivoivat väkivaltaan.

Dawkins (2004, 158) selvittää, kuinka uskonto ei pelkästään motivoi väkivaltaan varsinkin silloin ”me” ja ”ne toiset” voidaan selvästi identifioida. Dawkinsin mukaan ei ole liioiteltua sanoa uskonnon olleen historian tulenarin aihe.

Uskonnot ovat uusateistien mukaan nauttineet etuoikeutetusta asemasta aivan liian kauan. Uskonnot ovat saaneet erityiskohtelua, mitä tulee niiden esittämiin väitteisiin. Uskontoja ei ole historiallisesti kritisoitu kuten poliittisia ideologioita, kirjallisuutta tai muita taiteita. (Kettell 2013, 63-64)

Uusateistien kritiikki ei kohdistu pelkästään uskonnollisiin ääri-ilmiöihin vaan myös maltilliseen uskonnollisuuteen, koska tämän katsotaan oikeuttavan ääri-ilmiöiden olemassaolon. Greta Christina (2012) kirjoittaa: ”…moderate and progressive  religion still encourages the basic idea of faith; the idea that it is acceptable, and even virtuous, to believe things you have no good reason to think are true.”

Uusateistit ottavat myös kantaa teistien esittämiin väitteisiin uskontojen moraalisuudesta. Uusateistit sanovat, että uskonto ei ole tarpeellinen moraalisen käyttäytymisen edellytys. Itse asiassa uskonto on usein epämoraalista (moraalitonta), koska uskonnoilla on negatiivinen vaikutus yhteisölliseen ja yksilölliseen vastuuseen koskien jonkin teon seurauksia. Uusateistit suosivatkin naturalistisia selityksiä moraaliselle käyttäytymiselle (esimerkiksi altruismi ja yhteistyö). Uusateistit painottavat ihmiselämän eettisiä ulottuvuuksia ilman uskontoa/uskontoja. Ihmisen olemassaolo on arvokasta ilman oletusta jostain todentamattomasta kuoleman jälkeisestä elämästä. (Kettell 2013, 64)

LÄHTEET

Christina, G. 2012. Why are you Atheist so Angry? 99 Things that Piss off the Godless: Greta Christina/Dirty Heathen Publishing.

Dawkins, R. 2004. A Devil’s Chaplain: Reflections on Hope, Lies, Science and Love. New York: First Mariner.

Dennett, D. 2003. The Bright stuff. The New York Times, 12 July 2003.

Gragun, R.T., Kosmin, B., Keysar, A., Hammer, J.H., and Nielsen, M. 2012. On the receiving end: discrimination towards the non-religious in the United States. Journal of Contemporary Religion, 27(1): 105-127.

Kettell, S. 2013. Faithless: The politics of new atheism. Secularism & Nonreligion, 2: 61-78.