Tapio Puolimatkan dialoginen pluralismi on pelkkä dominionistinen kiilastrategia

Kirjassaan Tiedekeskustelun avoimuuskoe (2010) uudestisyntynyt professori ja suomalaisen tiedemaailman Don Quijote, Tapio Puolimatka, ruikuttaa tiedekeskusteluun sellaista dialogia, jossa jo moneen kertaan epätosiksi osoitetut väitteen otettaisiin huomioon.

Tuon dominionistisen kiilastrategian Puolimatka on omaksunut amerikkalaiselta uskonnolliselta oikeistolta. Siltä ilmansuunnaltahan monet Puolimatkan kreisiäkin kreisimmät jaaritukset ovat peräisin.

Puolimatka kihisee kiukusta, kun hänen jumalaansa ei oteta mukaan tiedekeskusteluun edes mahdollisuutena; mahdollisena selityksenä reaalimaailman ilmiöihin. Se keskustelu käytiin jo vuosisatoja sitten. Kyllä se Puolimatkankin jumala otetaan huomioon tiedekeskustelussa, jos Puolimatka ja puolimatkalaiset pystyvät tuomaan jotain uutta ja todennettavaa näyttöä jumalansa puolesta. Pelkkä mahdollisuus ei ole riittävä peruste palata tiedekeskustelussa satoja vuosia taaksepäin, jos mahdollisten maailmojen semantiikkaa on ainoa kriteeri.

Eivät kemistitkään puhu enää alkemiasta. Enää flogistonia ei pidetä jonakin aineena jota palaminen ilmiönä edellyttää. Eivätkä ne valoaallotkaan etene eetterissä. Heti kun joku esittää jotain uutta ja todennettavaa koskien flogistonia ja eetteriä, niin kyllä niistä keskustellaan ja vielä ihan avoimesti. Sama pätee tuohon Puolimatkan jumalaan. Pitäisikö tieteen yhteydessä puhua myös puhuvista käärmeistä ja puhuvista aaseista?

Puolimatkan ja ”puolimatkalaisten” pitäisi siis päästä mukaan jokaiseen tiedekeskusteluun esittämään jumalhypoteesejaan. Jumalahypoteesi on osoitettu riittävällä varmuudella epätodeksi, niin suurella varmuudella kuin induktion periaatteen mukaan on mahdollista. Mikään ei edes etäisesti viittaa siihen, että tilanne tulisi muuttumaan.

Kyse ei suinkaan ole teofobiasta niin mielellään kuin Puolimatka sellaista väittääkin. Kyse on vain jumalhypoteesin epätotuudesta. Mahtaa olla kovaa kun niin uudestisyntyneen professorin niin hellimä kristinusko on jo premisseiltään selvästi epätosi. Sitä ei pelasta minkäänlainen dialoginen pluralismi.

Katsotaan kuinka pitkälle Puolimatka vielä pääseekään idiotismissaan.