Toni ”Törppö”
Torppa ei sitten millään pääse eroon naturalismista, vaikka kovin yrittääkin
Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla. Törpölle naturalismi on tullut pakkomielle,
mörkö joka pitää yrittää kieltää kaikilla tavoin.
Aivan
ensimmäiseksi Törppö joutuu tekemään naturalistisen oletuksen: Cogito ergo sum; ajattelen, olen siis
olemassa. Tätä Descartesin lanseeraamaa naturalistista väitettä Törppö ei
pääse pakenemaan.
Toisenkin
naturalistisen väitteen kanssa Törppö joutuu vaikeuksiin. Luonto on olemassa.
Tässä kohtaa Törppö joutuu hieman poikkeamaan naturalismista: hän olettaa, että
luonnon ulkopuolella olisi jokin jumala. Törppö on täten ristiriidassa itsensä
kanssa oman naturalisminsa sekä jumalahypoteesin suhteen. Törpöllekin luonto on
olemassa, olipa jumala olemassa tai ei.
Myös
tietoteoreettisen naturalismin kanssa Törppö ajautuu ongelmiin: hän joutuu
olettamaan, että luonnosta voi saada tietoa; ts. jotakin luontoa koskevaa
voidaan tietää. Tämänkin oletuksen Törppö joutuu tekemään ilman
jumalhypoteesia.
Törppö uppoaa
aina vain syvemmälle metodologisen naturalismin suhteen: hän joutuu olettamaan,
että tieteellinen metodi tuottaa luotettavaa tietoa koskien luontoa ja
luonnonilmiöitä. Siihenkään ei tarvita yhtäkään jumalaa.
Täten Törppö on
kuin onkin naturalismin puolella, mutta joutuu tekemään tarpeettoman
lisäoletuksen jonkin jumalan eksistenssistä. Sellainen oletus on perusteeton.
Törpönkin maailma toimii aivan samalla tavoin, olipa tuota jumalaa olemassa tai
ei.
Oikeastaan
Törppö voisi luopua uskostaan aivan hyvin. Luonto on silti aivan naturalistinen,
esitettiinpä siitä minkälaisia väitteitä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti