Taas kerran
uudestisyntynyt professori Tapio Puolimatka on julkaissut vanhaa kaavaa
toistavan nillityksen Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla.
Puolimatkaa
vituttaa niin vietävästi se, että hän on saanut kyseenalaisen kunnian
vastaanottaa sekä Huuhaa- että Kunniarotta-palkinnot. Jonkin verran Puolimatka
antaa siimaa Skepsiksen Huuhaa-palkinnolle, mutta Setan myöntämä Kunniarotan
arvonimi saa Puolimatkan kiehumaan kiukusta.
Aina Puolimatka
se vain jaksaa vaatia avointa keskustelua milloin mistäkin aiheesta; yleensä
hänen omien kirjoitustensa aiheista, mutta heppu ei koskaan itse osallistu
keskusteluun. Lakeijat hoitavat itsensä nolaamisen, koska Puolimatka on itse
niin herkkähipiäinen, ettei itse enää kehtaa asettaa itseään naurunalaiseksi
pelleksi.
Puolimatkan niin
halveksima Seta ei ole koskaan rajoittanut Puolimatkan sanomisia millään
tavalla: Tapio on saanut sanoa sanottavansa aivan vapaasti. Se että Puolimatkan
sanomiset ovat pähkähulluja ja tyypillisesti selvästi epätosia, ei ole Setan
ongelma vaan yksinomaan Puolimatkan. Tapiota nähtävästi kiukuttaa se, ettei
hänen sanomisiaan pidetä tosina. Miksi edes pitäisi? Kun jutut ovat seinähullun
epätosia horinoita, niin ne voi jättää huomioitta. Vapaus olla sanomatta yhtään
mitään on sekin sananvapautta.
Toisaalta, kun
seinähullut epätodet väitteet asetetaan kriittisen tarkastelun jälkeen
naurunalaiseksi, pilkan ja inhon kohteeksi, sekin on sananvapautta. Lisäksi se
on myös Puolimatkan kaipaamaa avointa keskustelua. Puolimatkalla on aivan sama
mahdollisuus toimia samoin vastapuolensa suhteen, mutta faktaperustein
Puolimatka ei siihen pysty. Täten Tapion on pakko projisoida omat heikkoutensa
vastapuolen heikkouksiksi.
Tuo edellä
mainittu strategia on kovin säälittävää touhua niinkin oppineelta mieheltä kuin
Puolimatka. Vielä säälittävämmäksi viimeisimmän Puolimatkan kirjoituksen tekee
vanha stalinisti-kortin pelaaminen. Se argumentti on jo niin nähty ja heikoksi
havaittu. Puolimatka yrittää siten vain peittää oman teokraattiseen fasismiin
tähtäävän politikointinsa.
Puolimatkan
henkilöhistoriasta löytyy jos jonkinlaista teokraattista fasismia kannattavaa
kuppikuntaa. Niitä on käsitelty tässäkin blogissa jo toista vuotta.
Teokraattisen fasismin periaate on aina sama: aiheesta saa puhua vaikka kuinka
paljon, kunhan on samaa mieltä kuin Puolimatka ja hänen kuviteltu taivaallinen
tyranninsa.
Koska
Puolimatkalla on taivaallinen isähahmo, Puolimatka ei ole koskaan kasvanut
aikuiseksi. Tuo isähahmo tarkkailee jokaista Puolimatkan tekoa ja ajatusta
rangaisten ikuisella kidutuksella Puolimatkaa pienestäkin virheestä. Koska
Puolimatka on lapsiorjan asemassa suhteessa taivaallisen isähahmoonsa,
kenelläkään toisella ihmisellä ei saa olla oikeutta olla vapaa aikuinen. Se on
fasismia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti