Teokraattisen sodankäynnin periaate suojelee rikollisia

Jehova todistajien parista löytyy hulvattoman hauska käsite – teokraattinen sodankäynti. Sen seuraukset taas ovat aivan katastrofaalisia.

Teokraattinen sodankäynti on kaikessa lyhykäisyydessään hyvin ytimekäs: Jehovan todistajille on sallittua valehdella tietyissä tilanteissa. Seuran jäsenille teroitetaan, että totuus kuuluu niille, jotka ovat sen oikeutettuja tietämään - ja että oleelliset faktat voidaan näin ollen salata vihollisen (eli Saatanan) käskyläisiltä.

Vartiotorni kirjoitti jo 15.6.1961 seuraavasti:

Jumalan sana käskee: "Puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa." (Ef.4:25) Tämä käsky ei kuitenkaan merkitse sitä, että meidän tulisi puhua jokaiselle, joka meiltä jotakin kysyy, kaiken mitä hän haluaa tietää. Meidän täytyy sanoa totuus sille, joka on oikeutettu tietämään sen, mutta sille, jolla ei ole oikeutta tietää sitä, me voimme olla vastaamatta. Mutta me emme saa valehdella. …

On olemassa kuitenkin yksi poikkeus, mikä kristityn soturin täytyy pitää aina mielessään. Kristuksen soturina hän osallistuu teokraattiseen sodankäyntiin ja hänen täytyy olla erittäin varovainen ollessaan tekemisissä Jumalan vihollisten kanssa. Niinpä Raamattu osoittaa, että Jumalan valtakunnan etujen suojelemiseksi on oikein kätkeä totuus Jumalan vihollisilta.

Ja melkein puoli vuosisataa myöhemmin (2007) julistettiin seuraavaa:

Valehtelu on aina totuudenvastaista puhetta, mutta kaikki totuudenvastainen puhe ei ole valehtelua.

Tuolla perusteella Jehovan todistajat ovat suojelleet pedofiliaan syyllistyneitä jäseniään. Ilmeisesti kaikissa Abrahamista polveutuvissa uskonnoissa teokraattinen sodankäynti on saman sisältöinen – valehtelu on sallittua. Täten uskoviin ei voi luottaa missään asiassa.