Tämän
kirjoituksen lopussa olevan linkin kautta pääsee katsomaan ja kuulemaan
Patmoksen pellehermannin, Juha Ahvion, nillitystä liberaaliteologiasta.
Ahvion jutut
ovat niin moneen kertaan osoitettu paikkansapitämättömiksi, mutta kai se on
taas kerran oiottava Ahvion juttu, jotta paskanpuhuminen ei tulisi yleiseksi
tavaksi. Ahvion ja monen muun hänen kaltaisensa jutut ovat paskanpuhumista,
eikä poikkeuksia juuri ole.
Ahvio
jaarittelee pitkät pätkät ”klassisesta kristinuskosta”. Hän tarkoituksellisesti
jättää mainitsematta, että jo heti ensimmäisellä vuosisadalla kristinuskolla ei
ole mitään klassista yhtenäistä teologiaa. Tilanne ei muuttunut seuraavinakaan
vuosisatoina.
Ahvio viittaa
tunnustuskirjoihin – erityisesti luterilaisiin tunnustuskirjoihin – mutta nekin
ovat vain yhden lahkon kirjallisia aikaansaannoksia, eivätkä siten nekään
edusta mitään klassismia.
Edelleen Ahvio
nillittää siitä, että luterilaisen kansakirkon papit ja teologit eivät noudata
kirkkolakia, joka jonkin hassun päättelyketjun mukaan olisi jollain hämärällä
tavalla klassista konservatiivista kristinuskoa.
Ahvio ilmeisesti
haluaisi palata muinaiseen kalvinistiseen teurastusteologiaan, jossa ihmishenki
ei ollut minkään arvoinen. Calvinhan teurastutti kaverinsa kun oli hävinnyt
tälle väittelyssä.
Yleisemmin tämä
Ahvio haikailema konservatiivinen klassinen kristinusko on kuin onkin
amerikkalaiselta uskonnolliselta oikeistolta kopioitua. Sen poppoon päämäärät
ovatkin poliittisia, eivätkä siis nekään mitenkään konservatiivisen klassisia. Tällaista
dominionististä yhteiskuntaa Ahvio havittelee Suomeenkin. Siinä järjestelmässä
Ahvio kumppanit olisivat diktaattoreita.
Juuri
diktaattoreita Ahvio puolustaa kritisoidessaan eteläamerikkalaista vapautuksen
teologiaa. Tuon suuntauksen tavoitteena oli vapautua oikeistolaisten
diktaattorien hirmuhallinnosta. Se ei tietenkään sovi tälle teurastuksen
teologian kannattajalle, Juha Ahviolle.
Kaltaistensa
taantumuksellisten ja ihmisiin vihamielistesti suhtautuvien ”ahviolaisten” on
kaikesta edellä mainitusta johtuen vedettävä yhtäläisyysmerkki maallistumisen
ja liberaaliteologian väliin. Voihan se toki niin ollakin, mutta eiköhän
maallistuminen ole edeltänyt teologista liberalisoitumista. Tuo Ahvion hellimä
konservatismi on jo niin nähty ja haitalliseksi havaittu. Joutaakin mennä.
Kaikkialla missä maallistuminen on edennyt, siellä on hyvinvointi kasvanut.
Sitten Ahvio
paskapuheet saavat kliimaksinsa. Tutkimusten mukaan sekulaarit humanistit ovat
anteliaampia ja vähemmän itsekkäitä, mutta Ahvio puhuu niin paljon paskaa
väittämällä päinvastaista, että se on jo kovin noloa. Ehkä patmoslaisiin
paskapuhe uppoaa hyvin.
Näillä
”ahvioilla” on suorastaan pakkomielteinen suhtautuminen nyt jo edesmenneeseen
eksegetiikan professoriin, Heikki Räisäseen. Räisänen on kuulemma suurin
syyllinen papiston liberalisoitumiseen. Räisänen osoitti aukottomasti omissa
tutkimuksissaan, että Raamattuun ei liity mitään jumalallista. Se on vain
kirjoittajiensa ja eri aikakausien
tuote. Raamatun tekstien syntyhistoria ja tekstien muuntelu vuosisatojen
kuluessa on hyvin dokumentoitu. Vituttaahan se, jos ei senkään perusteella
pääse sortamaan ihmisiä. Sortopyrkimys onkin Ahvio juttujen päämäärä. Ahvio
painii samassa sarjassa jihadistien kanssa.
Lopulta sekä
konservatiivit että liberaalit ovat väärässä: Jumalaa tai jumalia ei ole.
Sellaisten olemassaolosta ei ole edes viitteitä.
Koska Patmos
Lähetyssäätiön teurastuksen teologia alkaa liberalisoitua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti