Videoperformanssissa
(linkki siihen löytyy kirjoituksen lopusta) uudestisyntynyt professori, Tapio
Puolimatka, retostelee omalla uskoontulollaan. Juttu on sellaista tuubaa, ettei
senkään perusteella Puolimatkan vaatimusta dialogisesta pluralismista tule ottaa
muuna kuin dominionistisena kiilastrategiana, jolla Puolimatka pyrkii saamaan
omat täysin subjektiiviset uskonnolliset kokemuksensa tieteellisen debatin
pariin. Subjektiivisia uskonnollisia kokemuksia koskeva tieteellinen debatti on
käyty jo ajat sitten, eikä ko. debattiin ole tullut mitään sellaista uutta,
että Puolimatkan kokemuksista johdettuja väitteitä voi pitää muuna kuin
uskonnolla päänsä sekoittaneen vanhenevan professorin harhaisina horinoina. Tämä
oli kovin kiltisti sanottu, mutta minä olenkin kiltti ihminen.
Tuossa Reijo
Ruotsalaisen haastattelussa Puolimatka kiemurtelee vähemmän kuin keskustelussa
ihan oikeiden tiedemiesten kanssa. Ehkä Puolimatka laskee sen varaan, että
kukaan skeptinen, kriittinen ja tieteellisen näkemyksen omaava ei löydä ja
katso kyseistä videoperformanssia; performanssia, jolla on lähinnä viihdearvoa.
Omiensa joukossa Puolimatkan idiotismi on varmaan erittäin viisaan miehen
puhetta. Kaikissa muissa yhteyksissä Puolimatkan jutut ovat juuri sitä mitä
ovat – harhaista idiotismia, josta ei ole edes alaviitteeksi siihen Puolimatkan
kaipaamaan dialogisen pluralismiin; varsinkin jos dialogin tulisi olla
tieteellistä.
Videoperformansissa
Puolimatka kertoo tulleensa uskoon jo teininä. Tämä tarkoittaa sitä, että Tapio
on elänyt harhaisena jo puoli vuosisataa. Se kertoo pitkäkestoisesta
harhaisesta hulluudesta, joka on parannettavissa, mutta eipä taida
Puolimatkalta löytyä uskallusta sellaiseen testiin, jossa hän tarkastelisi omia
uskomuksiaan ulkopuolisen silmin suhteutettuna kaikkeen verifioituun
faktatietoon. Ai niin, Puolimatka on kirjoituksissaan on asettanut positiokseen
defensiivisen denialismin, sillä uskohan siinä menee, jos asettaa uskonnolliset
uskomukset vastaan kaikkea kumuloitunutta tieteellistä tietoa. Se on jo sen
sortin aivovoimistelua, ettei siihen pysty taitavinkaan akrobaatti.
Tuossa
videoperformanssissa Puolimatka kertoo, kuinka kokemus oli suorastaan tajunnan
räjäyttävä tietoisuuden laajentuma. Hassua, että Puolimatka käyttää lähes samaa
retoriikkaa, jolla kuvataan zen-buddhalaisuuden satori-kokemuksia. Tietoisuus
laajeni niin paljon, ettei Tapio ole vieläkään palannut reaalimaailman vaan
pitää pään tukevasti jeesuspilvessä. Tietoisuus laajenemiseen sisältyi väitetty
kokemus juuri Puolimatkan jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä.
Tosin tuohon
väittämään sisältyy seikat, jotka manifestoituvat Tapio ja Mia Puolimatkan
myöhemmässä kirjoittelussa, jossa uudestisyntynyt pariskunta joutuu
puolustelemaan sadistisen paskiaisen, heidän jumaltulkintansa, väkivaltaista
vihamielisyyttä; suoranaista väkivaltaista vittumaisuutta. Siitä on rakkaus ja
hyvyys kaukana ja sellaisen puolustaminen tosiaan vaatii harvinaislaatuista
epärehellisyyttä ja denialismia. Lisäksi Tapiota kyrsii erityisesti se, että
hänen jumalaansa sanotaan sadistiseksi paskiaiseksi. Tämän hän kertoo kirjassaan
Tiedekeskustelun avoimuuskoe vuodelta
2010.
Kun tuossa
videoperformanssissa haastattelija Ruotsalainen kysyy, miten Puolimatka
vakuuttui siitä, että kyseessä oli juuri kristinuskon jumala, niin Tapio
kuittaa asian sanomalla, että se oli jumalallinen ilmoitus. Tämän perusteella
Tapio sitten ”päättelee”, että Jumala on jumala. Jos Tapio olisi syntynyt
Saudi-Arabiassa, Iranissa tai Intiassa, niin ne kokemukset olisivat ihan muiden
jumalten ilmoituksia, jos nyt kaipaa joitakin harhaisia jumalilmoituksia elämänsä
perustaksi. Päänsä voi sekoittaa monella tavalla.
Lopulta ainoat
jäljelle jäävät erityistieteiden alat, jotka käsittelevät relevantisti juuri
Tapio Puolimatkan uskonnollisia uskomuksia, ovat psykiatria, psykologia ja
kognitiiviset neurotieteet. Puolimatkan pariskunnan epistemologisesta
epätoivoista kirjoitin tässä blogissa paljonkin maaliskuussa 2016.
Ja sitten
henkilökohtainen viesti Tapiolle: minä juuri tässä käyn sinun kanssasi sitä
niin kaipaamaasi dialogia pluralistisessa hengessä. Sinä sanoit, ettei
positiotasi ole heikentäneet mitkään vasta-argumentit. Minä taas tulkitsen
sinun juttusi yritykseksi pitää kiinni puolen vuosisadan harhoista, kun kaikki
todistusaineisto on sinua ja sinun subjektiivisia kokemuksiasi vastaan.
Kovin ovat
koukuttavia nuo harhaiset uskonnolliset uskomukset. Onneksi niistä voi parantua
ja metodi on reality check.
Puolimatkan
osuus alkaa kohdasta 4:10.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti