Leif Nummelan riistoon perustuva kolonialistinen lähetystyö

Jälleen kerran verkkojulkaisu Uusi Tien päätoimittajan tittelillä huseeraava Leif Nummela ehkä tahtomattomaan paljasti lähetystyön epäeettisyyden.

Nummelaa vituttaa se, että kotimaassa kristinusko on taantuva ideologia. Nummelan edustama konservatiivisen kristillisyyden on havaittu olevan niin haitallista, että juuri muut kuin hard core änkyrät eivät koske siihen pitkällä tikullaan.

Koska ihmisten alistaminen ja nöyryyttäminen uskon varjolla ei enää onnistu ilahduttavasti maallistuneissa valtioissa, niin änkyrät ovat yhä lisääntyvässä määrin siirtäneet toimintaansa kehitysmaihin. Siellä tietämättömiä ja hyväuskoisia ihmisiä voi vielä kusettaa. Sellainen meno on rajusti epäeettistä, sillä lähetystyö saa nuo ihmiset toimimaan vastoin omaa etuaan.

Lähetystyön vuosisatainen historia on kertomus riistosta kaikilla mahdollisilla tasoilla. Lähetystyön varjolla kehitysmaiden kansoilta on riistetty luonnonvarat. Lähetystyöntekijät ovat järjestelmällisesti pyrkineet tuhoamaan kaiken edistyksen kehitysmaissa kieltämällä esim. ehkäisyn vetoamalla erinäisiin raamatunlauseisiin.  Koulujakin nämä lähetystyöntekijät ovat perustaneet, mutta koulutuksen tarkoitus ei suinkaan ole kansalaisten sosiaalisen aseman parantaminen ja yleisen hyvinvoinnin edistäminen vaan ainoastaan uusien hyväuskoisten hölmöjen värvääminen ajamaan kristittyjen alistavaa riistopolitiikkaa.

On helkkarin epärehellistä esittää Jumala jollain tavalla oikeasti olemassa olevana oliona, kun näillä aika primitiivissä oloissa elävillä sekä varsin oppimattomilla ihmisillä ei ole kykyä arvioida väitteen todenperäisyyttä. Lähetystyö riistää näiltä ihmisiltä jopa toiveen paremmasta elämästä: kaikki on kuvitellun Jumalan tahtoa – jopa köyhyys – mutta jossakin todentamattomassa tuonpuoleisessa asiat ovat toisin.

Nummela kirjoitti:

Yhtälö on erikoinen: kotimaassa suomalaisten lähetysjärjestöjen työ takkuaa, mutta ulkomailla evankeliumi etenee rohkaisevasti. Ainakin tästä oppii sen, että lähetystyön menestys ulkomailla ei ole kiinni työn menestyksestä kotimassa. Työn jatkuvuus sen sijaan on. Pidemmän päälle edes nykyistä volyymiä ei voida ylläpitää suomalaisessa lähetystyössä, puhumattakaan lähetyspanoksen kasvattamisesta, ellei kotimaan työssä päästä kasvuun. Tässä mielessä edelleenkin on niin, että herätys ja lähetys kulkevat käsi kädessä.

Jatkuakseen lähetystyö vaatii vahvan kotimaisen kristillisen työn, joka synnyttää rakkauden lähetykseen. Kun rakkaus sammuu, lähetystyö loppuu ennen pitkää. Niin on käynyt lähes kokonaan Ruotsin kirkossa.

Ehkäpä Ruotsin kirkossa vain havahduttiin lähetystyön epäeettisyyteen. Olisi kehitysmaiden kannalta kovin suotavaa, että kaikki suomalaisten tekemä lähetystyön kuivahtaisi kokonaan. Vain sekulaareilla organisaatioilla ei ole taustaoletuksenaan todentamatonta jumalhahmoa. Vain tiukasti realiteetteihin paneutumalla voidaan kehitysmaissa saavuttaa ylipäätään minkäänlaista edistystä vailla riistoa, nöyryyttämistä ja alistamista.

Lähetystyön nykyisen tavoiteen riiston lisäksi Nummelalla ja kumppaneilla on pakkomielle päästä määräämään muiden tekemisistä.

http://uusitie.com/jatkuuko-suomalainen-lahetystyo-tulevaisuudessa/