Ihmisoikeudet
koskevat myös lapsia ja nuoria. Vai pitäisikö sanoa aivan erityisesti lapsia ja
nuoria?
Tästä seuraa,
että evankelioiminen, joka kohdistuu lapsiin ja nuoriin on erityisen
haitallista. Lapsien ja nuorten kognitiiviset prosessit eivät ole riittämään
kehittyneitä arvioimaan uskonnollisten väitteiden rationaalisuutta ja
väitteiden totuusarvoa parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella.
Ehdotan, että
evankelioiminen kriminalisoidaan, kun se kohdistuu alle 18 -vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin. Vai
riittäisikö suojaikärajaksi 16 tai 17 vuotta?
Lapset ja nuoret
ansaitsevat tietää kaikesta totuuden. Uskonnot (erityisesti kolme Aabrahamista
polveutuvaa uskontoa) ovat jo premisseiltään epätosia. Parhaan käytettävissä
olevan tiedon perusteella mikään ei edes etäisesti viittaa ko. uskontojen
väitteiden totuuden. Päinvastaisia tutkimustuloksia kyllä riittää.
Evankelioiminen
perustuu kiristykseen, korruptioon ja kaupankäyntiin. Metodeina ovat myös
uhkailu ja pelottelu. Puutteellisen kognitiivisen kompetenssin omaavia on helppo
manipuloida. Evankelioiminen onkin tehokas kontrollin ja mielenhallinnan
mekanismi.
Lapsiin ja
nuoriin kohdistuva evankelioiminen on ko. lapsen/nuoren kannalta haitallista.
Ko. henkilö oppii esittämään epätosia väitteitä tosina ja tämä johtaa siihen,
että henkilö on myöhemminkin taipuvainen valehtelemaan. Uskonnollisiin
dogmeihin ehdollistaminen on täten moraalitonta. Totuus täytyy kieltää vaikka
valehtelemalla, sillä evidenssiä on kaikkia uskonnollisia väitteitä vastaan.
Kognitiivinen dissonanssi ei voi olla kenellekään pitemmän päälle hyväksi.
Myös vanhemmat,
jotka ehdollistavat lapsensa omiin uskonnollisiin uskomuksiinsa, ovat syyllisiä
rikolliseen toimintaan. He loukkaavat lapsen ja nuoren peruuttamatonta oikeutta
omaan vakaumukseensa, omaehtoiseen ajatteluun. ”Joko uskot näin tai muuten…”
Evankelioimisen
perusajatus – suorittipa evankelioimisen kuka tahansa – on aina uhka.
Olemattomalla entiteetillä, jota voidaan kutsua jumalaksi, uhkailu täyttää
kaikki uhkailun tunnusmerkit. Ja tämä taas on rikoslain alaista toimintaa.
Lapset ja nuoret saadaan kokemaan uhka todellisena, vaikka mitään todellista
uhkaa ei olekaan olemassa. Jotkut eivät koskaan pääse pois uhan alta. Vielä
aikuisinakaan he eivät osaa analysoida irrationaalisia pelkojaan.
Nykynuorten
toivo on internet. Uskonnollisten vanhempien ja muiden evankelistojen väitteet
on helppo osoittaa valeeksi. Tietoa – todellista tietoa – on saatavilla
verkossa runsain mitoin. Verkkokäyttäytymistä on paljon vaikeampi kontrolloida
uhkailemalla taivaallisella taikaolennolla. Ja nuorethan käyttävät verkkoa
tiedonhankinnan välineenä.
Hyvä niin. Liian
kauan lapset ja nuoret ovat olleet uskonnollisen väkivallan kohteena. Usko ei
ole mikään syy vapauttaa väkivallan tekijä vastuusta. Mikään kuvitteellinen
olento ei poista syyllisyyttä.
Ihmisoikeusrikos
on aina rikos!