perjantai 8. maaliskuuta 2019

Politisoidun kristillisyyden myyttiset apologiat


Kristinuskon puolustus tarkoittaa suunnilleen seuraavaa: ”Kuuntele ja pidä turpasi kiinni!”

Tuo periaate kattaa suunnilleen kaikki apologiat. Kun yksittäinen kristitty ryhtyy tutkimaan uskonsa myyttistä perustaa ja kysyy relevantteja kysymyksiä, jokainen uskonpuolustaja joutuu perääntymään tuohon em. positioon.

Eiköhän jokainen Raamattunsa lukenut huomaa, että jokainen evankeliumien ja Apostolien tekojen tarina on uudelleensovitus Vanhan Testamentin kreikankielisen käännöksen tarinoista lisättynä Homeroksella, Euripideellä ja muutamalla muulla.

Jokainen kuvaus Jeesuksen suorastaan sankarillisesta elämästä on yhteensopiva antiikin sankarin arkkityypin kanssa. Tällaisia sankareita löytyy melkein kaikista kulttuureista.

Jokaisen Raamattunsa lukeneen olettaisi huomaavan, että Paavalin nimiin pannuilla kirjeillä ja evankeliumeilla on hyvin vähän yhteistä, mitä tulee historiallisen Jeesuksen eksistenssiin. Paavalin kirjeistä voi päätellä, että hän ei oikeastaan pitänyt Jeesusta historiallisena.  Evankeliumien kirjoittamisen motiivina voi pitää sitä, että Jeesuksestakin piti kirjoittaa elämäkerta, koska muistakin antiikin myyttisistä sankareista oli sellainen kirjoitettu.

Olen ollut 1980-luvun alkupuolelta lähtien kiinnostunut politisoidusta kristinuskosta tai uskonnollistetusta politiikasta; erityisesti ilmiön amerikkalaisesta versiosta. Kun keskusteluissa ottaa puheeksi sen, että silloin kun politiikkaa tehdään kristillisestä lähtökohdasta, niin perusta on pelkkää muinaista mytologiaa. Useimmat keskustelijat pitävät mytologiaa huonona politiikan perustana, mutta tekevät silti poikkeuksen oman uskonsa kohdalla. Juuri heidän tulkintansa ei olekaan mytologiaa vaan faktaa, mutta silti he eivät pysty kertomaan, mikä tekee heidän tulkinnastaan faktan ja miten väitteen pystyy todentamaan. Myyttiteoria taas on paremmin verifioitavissa.

Yksi hupaisimmista episodeista on toistuva. USA:n perustuslain 1. lisäys (uskonnonvapauspykälä) on ristiriidassa ensimmäisen käskyn kanssa. Tämä on tietenkin nolo tilanne niille uskonnon politisoijille, joiden lähtökohta on myytti sekin: USA:n perustuslaki perustuu käskyihin. Oikeasti ei perustu.

Amerikkalaisen politiikan uskonnollistaminen on juuri nyt huipussaan. Republikaanipuolueesta on tullut ”uskontopuolue”, jonka opaskirja (Raamattu) on pelkkää mytologiaa. Francis Schaeffer ja Jerry Falwell ovat vihdoin saavuttaneet tavoitteensa. He vain eivät ole näkemässä unelmansa toteutumista, sillä he ovat kuolleita. Ensimmäisellä rivillä esitetty uskonpuolustus on tullut käytännöksi politisoidussa uskonnossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti