Pappeja entistä vähemmän ehdolla eduskuntaan

Pari päivää sitten Kotimaa24:n verkkosivut kertoivat, että pappeja on entistä vähemmän ehdokkaina eduskuntavaaleissa 2019. Kotimaan juttu oli otsikoitu: Eduskuntavaaleissa ehdolla olevien pappien määrä romahti. Tämän blogin yhtenä keskeisenä teemana on ollut se, kuinka uskonnolla tehdään haitallista politiikkaa. Arvelen, että Suomessa papit ovat ymmärtäneet asian: heidän uskonnollinen vakaumuksensa diskvalifioi heidät relevantista yhteiskunnallisesta päätöksenteosta.

Kotimaa jättää huomiotta sen, että vaaleissa on ehdolla joukko täysin tärähtäneitä vapaiden suuntien edustajia. Kaikkein sekopäisimmät tapaukset löytyvät perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien riveistä.

Kommentiksi uskonnon politisoimiseen ja politiikan uskonnollistamiseen sopii Daniel Bolellin kommentti kirjasta Luo oma uskontosi.

Ei ole olennaista, onko politiikan ja uskonnon liitossa kyse kyynisestä, machiavellilaisesta strategiasta vahvistaa otetta alamaisista vai pitävätkö vallanpitäjät itseään todella Jumalan välikäsinä. Lopputulos on molemmissa tapauksissa sama. Kun kirkko ja valtio ovat liittoutuneet, tarkoittaa tottelemattomuus valtiota kohtaan tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan. Ja kun itse Jumala toimii kansan lipunkantajana, on vaikeaa olla seuraamatta. Kirkko ja isänmaallisuus muodostavat useimmiten fasististen liikkeiden perustan. Yhteinen mytologia jaettuine riitteineen ja arvoineen tarjoaa oikopolun totalittarismiin.