Paavalin nimiin
pantu Kirje Titukselle on yksi kristinuskon barbaarisen takapajuisuuden
ilmentymä. Jos joku nykyään elävistä
ihmisistä ottaa ko. kirjeen millään tavoin velvoittavana, hän taantuu antiikin
aikaisen barbaarisuuden kannalle.
1:11 Heidän suunsa on tukittava, sillä he
villitsevät kokonaisia perheitä esittämällä oman voiton toivossa vääriä
oppejaan.
Hassuksi tuon
jakeen tekee, se että kyseinen kirje on ilmeisesti kirjoitettu toisen
vuosisadan alkupuolella ollen jatkoa jo ensimmäisellä vuosisadalla alkaneisiin
eri lahkojen ja suuntausten välisiin kiistoihin. Kirje Titukselle onkin yksi Paavalin
organisaation propagandavälineistä.
Em. jae nollaa
uskonnonvapauden. Saman kohtalon kokevat sananvapaus ja mielipiteenvapaus.
Relevantitkaan kysymykset eivät ole sallittuja. Kuka Tiituksen kirjeen sitten
kirjoittikaan, hänellä on kovat luulot itsestään: vain hän on oikeassa ja vain
hänen dogmansa on ainoa oikea. Samanlaisia vetoomuksia kirjoittivat muutkin
kuppikunnat, mutta Kirje Titukselle selvisi nykyisiin Raamatun versioihin.
Kirje on utopistinen
vaatimuslista ominaisuuksista, jotka tuon kirjeen kirjoittajan kuppikunnan
jäsenellä tulisi olla. Listasta selviää kaikki mikä jo tässä varsin varhaisessa
kuppikunnassa oli vialla: sovinismi, misogynia, orjuuden hyväksyminen yms.
Varsikaan lapsilla ei ole edes ajattelunvapautta. Koko kirje on täysin yhteen sopimaton
nykyaikaisen länsimaisen yhteiskunnan kanssa.
Samassa
kirjeessä kehotetaan kunnioittamaan esivaltaa. Tämän mukaan esivallan barbariaa
ei saisi vastustaa. Kristityt kuitenkin toistuvasti pyrkivät korvaamaan
esivallan omalla barbaarisella kristillisellä totalitarismilla vaatien, että
juuri heidän oppijärjestelmäänsä tulisi kunnioittaa tukkimalla turvat ja
pidättäytymällä kritiikistä. Pitkään tällainen barbaria olikin hegemonisessa
asemassa, mutta onneksi tähän on tullut muutos.
Kirje Titukselle
on kristillisen fundamentalismin märkä uni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti