Abrahamilaiset
uskonnot ovat yksinkertaisesti pahoja. Se että näiden uskontojen harjoittajat
repivät dogmansa muinaisista myyteistä ei välttämättä tee kannattajasta pahaa.
Pahaksi heidät tekee se, että he vaativat muita omaksumaan selvästi epätodet
myyttinsä tosina. Pahaksi heidät tekee se, että he ovat vaatimassa dogmejaan
lainsäädännöksi, kaikkia velvoittaviksi prinsiipeiksi.
Abrahamilaisten
uskontojen prinsiippi on aina jonkin ryhmän ylivalta. Tuota ylivaltaa ei
koskaan pystytä perustelemaan reaalimaailman perusteilla. Ylivaltaa voi
puolustaa vain perääntymällä vuosituhansien takaisiin myytteihin. Myytit ovat
surkea perusta yhdellekään menettelytavalle.
Abrahamilaisten
kirjoituskokoelmat edustavat silkkaa pahuutta. Kirjoitukset ovat perusta
kaikenlaiselle epäeettisille teoille. Moraalisesti ylevin kannanotto on luopua
uskostaan, sillä barbaaristen kirjoitusten pitäminen ohjeena tekee niiden
noudattajasta pahan barbaarin.
Abrahamilaisten
uskontojen vastaus pahuuden ongelmaan on aina perääntyminen myyttisen jumalan
eksistenssiin. Vielä kun tuolle jumalalle predikoidaan erinäisiä ominaisuuksia,
niin ollaankin tilanteessa, jossa abrahamilaisten jumalan barbaarisuudelle ei
tarvitse tehdä mitään. Kaikki, myös oma epäeettisyys, voidaan panna kuvitellun
jumalan tahdoksi.
Barbaariseen
jumalaan uskovat ovat juuri itse barbaareja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti