Kerta toisensa
jälkeen ainakin Yhdysvalloissa (ja muutamalla suomalaisella
keskustelupalstalla) törmää vaatimukseen, että yhteiskuntapolitiikka, sisältäen
lainsäädännön, olisi revittävä Raamatusta, siis siitä Raamatun
versiosta/käännöksestä/kaanonista, mitä kukin lukee. Toisaalta aika harva
kristillisen yhteiskuntapoliittisen vaatimuksen esittäjä tuntee käyttämänsä
Raamatun version väitteitä. Vielä harvempi tuntee kristinuskon varhaisten
uskonnonfilosofien/yhteiskuntafilosofien keskenään ristiriitaisia näkemyksiä.
Ei tarvitse kuin
lukea säilyneitä kirkkoisien kirjoituksia, niin kristinusko yhtenäisenä
yhteiskuntapoliittisena kantana uppoaa syvään suohon.
Miten
Tertullianuksen poleemisistakin kirjoituksista voi tehdä nykyaikaa koskevan
yhteiskuntapoliittisen vaatimuksen? Jo Origenes oli tietoinen eri Vanhan
Testamentin käännösten ristiriitaisuudesta. Samoin hän tiesi tuolloisten Uuden
Testamentin käännösten ongelmista. Kaiken lisäksi Origenes oli filosofisilta
näkemyksiltään platonilainen. Tästäkö pitäisi vetää yhteiskuntapolitiikkaa? Tilannetta
ei paranna, että Eusebius Kesarealaisen kirkkohistoria on ristiriidassa tuolta
ajalta säilyneiden muiden dokumenttien kanssa. Lisäksi voisi ottaa esille
Polykarpoksen ja Irenaeuksen.
Tässä ei ole
edes vielä mainittu Markionia tai ensimmäisen ja toisen vuosisadan
gnostilaisia, jotka hekin vaikuttivat yhteiskuntapoliittisiin näkemyksiin.
Kaikki tämä
tapahtui jo ennen Augustinusta, eikä tilanne parane hänenkään kirjoitustensa
myötä. Tilanne menee aina vain mielipuolisemmaksi.
Nyt kun
Suomessakin eduskuntavaalit lähenevät, niin pikaisen vilkaisun perusteella
ehdokkaina on henkilöitä, jotka ajavat kristillistä yhteiskuntapolitiikkaa.
Mikäpä siinä.
Vaikka ei
ottaisikaan kantaa siihen, oliko kukaan em. kirkkoisistä millään tavoin
oikeassa, vaan perustaisi yhteiskuntapoliittiset vaatimukset pelkästään
oletettuihin Jeesuksen sanomisiin, niin silloinkin edessä on umpikuja.
Yhdysvalloissa
suosittu King James Bible perustuu bysanttilaiseen tekstiperheeseen.
Käännöskriteereitä näyttää olevan tolkuttoman iso joukko. Omanakin elinaikanani
on ilmestynyt lähes 20 käännöstä englanniksi. Mahdollisesti käännöksiä on
enemmänkin, mutta en vain ole kuullut niistä. Suomessa käännöksiä on kai sitten
paljon vähemmän, mutta niidenkin tekstuaaliset erot mahdollistavat varsin
mielipuolisetkin tulkinnat.
Eduskuntavaaleissa
ehdokkaina olevien vakaumuksellisten kristittyjen luulisi selvittävän
potentiaalisille äänestäjilleen, miten he ovat johtaneet ”kristilliset”
yhteiskuntapoliittiset vaatimuksensa. Mihin lähteisiin ja mihin versioihin he
perustavat ohjelmansa?
Olen pitänyt
esim. Päivi Räsästä älykkäänä ja oppineena, mutta uskonnon suhteen harhaisena,
joten hän ehkä saattaisi pystyä vastaamaan pienellä miettimisellä kysymyksiini.
Mika Niikolta ja Teuvo Hakkaraiselta en edes odottaisi vastauksia.
USA:ssa
ehdokkailta toisinaan kysytään tässä käsiteltyjä kysymyksiä. Vastauksena on
melkein poikkeuksetta vaikeneminen. Suomalaisessa vaalikirjoittelussa en
ainakaan ole vielä huomannut vastaavia kysymyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti