Unkari kristofasismin koekenttä Euroopassa

Unkarin vaalituloksella on spekuloitu palstalla jos toisella, joten sanotaan nyt asiasta jotain tässäkin blogissa.

Voidaan aloittaa vaikka johtopäätöksestä: Unkarista on nyt tullut kristofasismin koekenttä Euroopassa.

Tästä ei ole pitkäkään aika, kun Unkarin pääministeri Viktor Orban julisti kristinuskon olevan Euroopan viimeinen toivo. Tällaista kannanottoa olisi voinut odottaa USA:n republikaaneilta. Harvemmin sellaista ovat esittäneet eurooppalaisten sivistysvaltioiden poliitikot.

Toisaalta amerikkalaisilla republikaaneilla ja Putinin puolueella, Yhtenäisellä Venäjällä, ei ole juurikaan eroa. Molemmat ovat korruptuneita puolueita, jotka pyrkivät paaluttamaan valtansa ikuiseksi. Siinä kristofasismi onkin oikein sopiva menetelmä. Heidän kristofasismiaan kokeillaan nyt käytännössä Unkarissa.

Unkarista on nyt tullut kristofasistisen totalitarismin esikuva. Muutamassa USA:n osavaltiossa on päästy lähes samaan, samoin Venäjällä. Vapaalla tiedonvälityksellä, vapausoikeuksilla, riippumattomalla oikeuslaitoksella ja muilla demokraattisilla instituutiolla ei ole virkaa totalitaristisissa järjestelmissä. Nimellisesti sellaiset ovat olemassa, mutta niiden funktio on toteuttaa vain ja ainoastaan kristofasistista agendaa.

Unkarin kansannousun veteraanit vuodelta 1956 ehkä ihmettelevät nykyistä Orbanin taakse ryhmittyneiden tahojen totalitaristista touhua. He ovat jo sen verran iäkkäitä, että heistä tuskin on masinoimaan uutta kansannousua. Nuoret taas ovat jo nyt joukolla jättäneet Unkarin. Pikaisen kansannousun mahdollisuudet hupenevat päivä päivältä.

Historia ei tunne ainuttakaan tapausta, jossa kristofasistinen valtio olisi ollut pitkäaikainen ratkaisu. Sellainen järjestelmä on jo lähtökohtaisesti korruptoitunut, eikä sellaisesta ole kestäväksi yhteiskuntajärjestelmäksi.