Suomenmaan julkaisemassa artikkelissa, Kirkon jäsenmäärälle on olemassa kipuraja,
jonka alittaminen johtaa syöksykierteeseen – ja sen on joka päivä lähempänä, todetaan
nykytilanne: suomalaisten uskonnollisuus on laskusuunnassa. Suomalaiset ovat
silti montaa vertailumaata uskonnollisempia, sillä 71 prosenttia kuuluu Suomen
ev.lut. kirkkoon.
Jutun
haastateltiin asiantuntijana käytännöllisen teologian professoria, Kati
Tervo-Niemelää.
Tervo- Niemelän
argumentti oli seuraava: Kun kirkkoon
kuuluvien lukema menee riittävän alas, ettei voida enää selkeän enemmistön
asiasta, jäsenyyttä tukevat yhteisölliset tekijät ratkaisevasti.
Tervo-Niemelän
argumentin voisi tulkita siten, että sosiaalinen paine on pitänyt kirkkoon
kuulumisen korkeissa prosenteissa. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, miten
tämä sosiaalinen paine on syntynyt, miten sitä on pidetty yllä ja mikä tai
mitkä ovat ne tekijät, jotka ovat murtamassa sosiaalista painetta?
Joskus oli
puhetta siitä, että 2030-luvulla alle puolet suomalaisista kuuluisi uskonnollisiin
yhteisöihin. Toivottavasti näin tapahtuu, vaikka soisin ilmiön kiihtyvän niin,
että jo huomenna uskonnollisiin yhteisöihin kuuluisi nolla prosenttia
suomalaisista.
Suomen
lainsäädännön historia on pitkä kertomus siitä, kuinka maagiseen ajatteluun on
vedottu lainsäädännön yhteydessä. Uskonnollisin perustein on kannatettu ja
vastustettu milloin mitäkin. Jokainen voi minun puolestani uskoa
yksityishenkilönä vaikka kuinka hölmöihin juttuihin, kunhan pysyy poissa
lainsäädännöstä ja tieteestä. Onhan niitä muitakin tekijöitä kuin tiede ja
lainsäädäntö, mutta nuo kaksi tulivat ensimmäisenä mieleen.
Niin kauan on
kuin maaginen ajattelu on nykyisen kaltaista Suomessa, Suomea ei voi laskea
sivistysvaltioksi.
Suomenmaan jutun
voi lukea tuolta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti