Konservatiivisen vähemmistön diktatuuri

Konservatiiviset perinteet joutavat jätteidenkäsittelylaitokseen.

Perin vittumaista, että konservatiiveilla on vielä paljon valtaa. Vielä vittumaisempaa on se, että heidän vaikutusvaltansa näyttää lisääntyneen. Nämä vittumaiset ihmiset pitävät niin kovaa meteliä, että korvia vihloo. Huutaa konservatiivit kyllä osaavat, mutta ainoa mitä he huutamisellaan ovat saaneet aikaan, on olojen kurjistuminen ja kurjistuminen koskee kaikkia, myös heitä itseään.

Kaikki inhimillinen ja inhimilliset ilot ovat konservatiiveille jyrkän paheksuttavia. Mitään mitä he eivät suo itselleen, he eivät soisi kenellekään muulle. Täten kaikkien tulisi olla yhtä vittumaisen ahdistuneita kuin pienimieliset konservatiivit.

Jotenkuten pystyn elämään samassa yhteiskunnassa kuin konservatiivit. Heille minun kanssani eläminen näyttää olevan aivan ylivoimaista. En kuitenkaan aio tehdä ainoatakaan kompromissia, jotta edes jonkinlainen yhteiskuntarauha säilyisi. Minä jatkan elämääni omien kriteerieni mukaan riippumatta siitä, mitä konservatiivit sanovat tai tekevät.

Kaikkien kannalta olisi parasta, jos pienimieliset konservatiivit eläisivät omaa elämäänsä ihan omissa oloissaan haittaamatta muiden elämää millään tavalla. He voisivat olla ihan keskenään vittumaisen ahdistuneita ja vielä pitää ahdistustaan ideaalina elämänmuotona.

* * *

Aina kun on puhe konservatiiveista, niin mieleen tulee kaksi seikkaa: 1) äärioikeistolaisuus ja 2) uskonnollinen fundamentalismi sellaisena kuin esiintyy valitettavan monen kristillisen yhteisön toimintatavassa.

Konservatiiveille eivät perinteet sinänsä ole merkityksellisiä. Konservatismin varjolla pyritään vain oikeuttamaan omat epäinhimilliset tavat ja tottumukset. Kuvitteellisiin tapoihin ja tottumuksiin vetoaminen tarkoittaa autoratiivista hallinta- ja hallitusmuotoa ja vielä siten, että valta ja vallankäyttö on betonoitu näille konservatiiveille.

Konservatismista on tullut MV-lehden ja sitä lähellä olevien perussuomalaisten likaista peliä. Toiminta on kopioitu amerikkalaisista esikuvista Breitbartista ja republikaanisesta puolueesta. Näiden tahojen likainen peli ja korruptio ovat olleet niin hysteerisen haitallisia, että niihin tuleekin suhtautua siten, että vastarinta maksimoidaan.

* * *

Konservatiivit näyttävät menettäneen järkensä. Nykyään tämän äärioikeistolaisen ja/tai fundamentalistisen joukon patologinen takapajuisuus aiheuttaa liikkeen harvalukuiselle intelligentsialle samanlaisia oikeuttamista koskevia vaikeuksia kuin Stalinin masinoimat vainot ja kansanmurhat aiheuttivat vasemmistolaisille ajattelijoille.

Epäeettiselle toiminnalle on entistä vaikeampi keksi uskottavia perusteluja. Konservatiivit ovat nykyään entistä kouluttamattomampia. Tässä(kin) asiassa suomalaiset ovat seuranneet amerikkalaisia esikuviaan. Oppineisuuteen ja sivistykseen suhtaudutaan torjuvasti.

Edellisestä huolimatta konservatiivit ja jopa haittaisänmaalliset ovat onnistuneet värväämään riveihinsä muutaman professorin ja dosentin. Konservatiivisuus sellaisena kuin se esiintyy konservatiivien ”intelligenttisian” jutuissa sattuu syömään heidän uskottavuuttaan siten, että heistä tulee synonyymeja kaikkien konservatiivisten haittojen kanssa.

* * *

Konservatiivien ja muiden oikeistolaisten ryhmittymien on ideologisista syistä kiristettävä ideologiansa mahdollisimman kapea-alaiseksi. Tämä johtuu pelkästään näköalattomuudesta: Omasta ideologiasta ei ole yleispäteväksi yhteiskuntapoliittiseksi toimintaohjelmaksi. Kannatus betonoidaan jyrkkien konservatiivien tarjoamaksi bunkkeriin linnoittautumiseksi. Bunkkerissa ei ole tilaa kriittiselle ajattelulle, sillä kriittinen ajattelu upottaa konservatiivisuuden ideologisen perustan.

Alt-rightilla ja muilla oikeiston ääriryhmillä ei ole muita loogisia liittolaisia kuin uskonnollinen oikeisto. Tämä symbioottinen suhde on Amerikassa hyvin dokumentoitu ja verifioitu. Tilanteesta Suomessa ei kaiketi ole luotettavaa tutkimusta. Tai sitten vastaava symbioosi on Suomessa vasta vireillä.

* * *

Kerta toisensa jälkeen konservatiivit uppoavat pateettiseen identiteettipolitiikkaan ja –politikointiin. Teema on uhriutuminen sen johdosta, että valkoisen miehen – nimenomaan miehen – identiteetti on uhattuna. Oikeasti sellaisen identiteetin hegemonia murtui, eikä näillä näkymin palaa. Saattaahan se ahdistaa. Onko kurkku suorana kiljuminen ainoa ahdistuksen lievittämisen muoto? Siltä vaikuttaa. Tosin muiden ihmisten elämän vaikeuttaminen on myös suosittu tapa lievittää ahdistusta.

Uhriutumisesta tehdään spektaakkeli, jonka jälkinäytös käydään juuri nyt. Sosiaalisiin reformeihin myötämielisesti suhtautuvat tahot voittivat ne tärkeimmät taistelut jo ajat sitten. Konservatiivien viimeisistä hengenvedoista täytyy tehdä massiivinen spektaakkeli.

Esirippu laskeutuu konservatiiviselle identiteetille. Pian saamme lukea niistä historiankirjoista, vaikka en olisi lainkaan yllättynyt, jos konservatiiviset dinosaurukset pyrkisivät harjoittamaan revisionistista historiankirjoitusta enne sukupuuttoon kuolemistaan.

Konservatiivisella identiteetillä ei ole nykymaailmassa mitään käyttöä.

* * *

Konservatismin kokokuva nykymaailmassa on pelkästään uusfasistinen. Variaatioita aiheesta toki riittää, mutta pääpiirteet ovat aina fasistisia.

Viimeisenä voimanponnistuksena konservatiivit pyrkivät saattamaan voimaan autoratiivisen ja totalitaristisen yhteiskuntajärjestyksen. Tätä voidaan kutsua myös vähemmistön diktatuuriksi.