Kotimaa24
spekuloi taivaan ja helvetin eksistenssillä ja niiden ominaisuuksilla Joonas
Vapaavuoren kirjoittamassa jutussa, joka oli otsikoitu: Helvetin kriisi.
Jutun juoni
selviää tästä Vapaavuoren näkemyksestä: Kadotuksen
mahdollisuus on kuitenkin ollut keskeinen osa kristinuskon brändiä.
Menettäisivätkö kirkot ja kristilliset yhteisöt parhaat pelimerkkinsä, jos
Helvetin portit suljettaisiin? Toisaalta, helvetistä ei hirveästi puhuta tänä
päivänä kirkossa. Tässä asiassa kirkkoa on myös syytetty hyssyttelystä ja
mielistelystä, inhottavan helvetin piilottelusta.
On aika
hämmästyttävää, että vielä vuonna 2018 monet – aivan liian monet – pitävät
helvettiä ja taivasta jollain tavoin olemassa olevina. Sama pätee kaikkiin
jumalhahmoihin.
Onneksi nämä
helvettiin uskovat ovat jäämässä länsimaissa vähemmistöön ja samaa pätee
taivaaseen uskoviin. Maaginen ja taikauskoinen ajattelu oli aikansa ilmiö, eikä
se ole millään tavoin relevanttia. Täten helvetti on kriisissä, koska yhä
harvempi pitää sitä olemassa olevana.
Lyhyesti taivas
on täydellinen paikka, jossa ei koskaan tapahdu mitään, koska jokainen
tapahtuma/muutos olisi siirtymä pois täydellisyydestä, jolloin taivas ei
olisikaan enää täydellinen. Vastaavasti helvetti olisi maksimaalisen kurja
paikka. Tässäkään tapauksessa helvetissä ei voi koskaan tapahtua mitään, koska
jokainen muutos olisi parannus maksimaaliseen kurjuuteen.
Tällaisiin
filosofisiin paradokseihin ei löydy uskottavaa ja todennettavaa ratkaisua.
Onneksi ihmiset ovat niin sivistyneitä, että taivaisiin ja helvetteihin voi
suhtautua olankohautuksella.
Jutun voi lukea
tuolta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti