Ilta-Sanomat raportoi 7.4.2018
tapauksesta, jossa uskonnonharjoitukseksi katsottu päivänavaus koulussa johti
eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen antamaan huomautukseen.
Kantelun olivat
tehneet Uskonnottomat Suomessa ry.
Ilta-Sanomat
kirjoittaa: Eduskunnan
apulaisoikeusasiamies Pasi
Pölönen on antanut Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalveluille
huomautuksen seurakunnan pitämistä päivänavauksista Pitkäkankaan koulussa
Oulunsalossa. Päivänavaukset vaarantavat oikeusasiamiehen mukaan koululaisten
uskonnonvapautta.
Kyseinen tapaus
ei ole lainkaan harvinainen. En ole nähnyt luotettavaa tietoa siitä, kuinka
yleisiä uskonnolliset päivänavaukset ovat. Arvelen niiden kuitenkin olevan
aivan liian yleisiä. Tämä tietenkin johtaa kysymykseen: Mikä saa rehtorit toimimaan tavalla, joka on selvästi ohjeistuksen
vastaista?
Uskonnoilla on
selvä kuristusote koulutoimesta. Mitään pysyvää muutosta tuskin saadaan ennen
kuin näitä asioita aletaan puida oikeusistuimissa. Ehkä joku valistunut ja
sivistynyt lapsi saa aikaan kyseisen oikeusjutun. Hänestä tulee varmasti suuri
suomalainen sankari, ainakin oman sukupolvensa sankari.
Aihetta
käsitteli myös Timo Juntunen Kotimaa24:n blogissaan,
joka oli otsikoitu: Usko – vaarallinen
ongelma.
Juntusen tilitys
oli enimmäkseen vaikerointia ja uhriutumista.
Juntunen mm.
kirjoitti: Pikku hiljaa lisääntyy
sellaisten vanhempien joukko, jotka varjelevat lastensa korvia Raamatulta,
hengelliseltä musiikilta, rukouksilta ja siunauksen toivotuksilta. Tämä kertoo
tietysti siitä, että ihmiset ovat vieraantuneet vähitellen kristillisestä
kirkosta ja sen kielestä yhä kauemmas. He puhuvat uskonnonvapaudesta käyttäen
sitä mahdollisuutena vapautua uskonnosta, ei mahdollisuutena harjoittaa vapaasti
uskontoa. Samalla he kasvattavat uutta sukupolvea, joka ei tiedä
kristillisyydestä mitään ja joka on täynnä harhaluuloja kaikkea aitoa
uskonnollisuutta kohtaan.
Miten tähän on tultu? Luonnollisen
kehityksen kautta varmaankin. Nykyään saa sanoa, jos jokin ei miellytä. Ja
tiedostava uusi sukupolvi kyllä sanoo.
Lopulta Timo
Juntunen paljastaa pyrkimyksensä: Kirkon
sulkeminen marginaaliin tuottaa ongelmia kirkon lähetystyölle.
Juntuselle
lapset ovat ”lähetystyön” kohteita. Lapset on tarkoitus napata mahdollisimman
nuorina, jotta heistä tulee mitään kyseenalaistamattomia nöyriä aivopestyjä
uskovaisia ja vielä siten, että selvästi epätosiin premisseihin perustuvaa
haitallista uskoa levitetään muidenkin riesasksi.
Tätä debattia on
käyty Suomessa yli sata vuotta. Paljon edistystä on tapahtunut ja maaginen
ajattelu on vähitellen väistynyt. Valitettavasti se vieläkin aivan liian
yleistä.
Filosofia-fi
–portaali on dokumentoinut ansiokkaasta sadan vuoden takaista
uskonnonvapauskeskustelua puolin ja toisin. Portaalin uskonnonvapautta
käsitteleviin vanhoihin teksteihin voi tutustua tuolla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti