Konservatiivien ymmärtäminen ei onnistu

Konservatiiveilta puuttuu eteenpäin katsova visio. Silloin kun konservatiivit puhuvat tulevaisuudesta, he tarkoittavat menneen idealisoidun ja tyypillisesti kuvitteellisen maailman menettelytapojen soveltamista peruuttamattomasti muuttuneisiin olosuhteisiin.

Konservatismi tarkoittaa pelkästään totalitaristista ja autoratiivista valvonta- ja rangaistusyhteiskuntaa, mikä puolestaan johtaa olojen maksimaaliseen kurjistumiseen. Me liberaalit olemme yrittäneet aivan liian kauan ymmärtää konservatiivien ajattelua. Hermeneutiikasta ei ole vasta-argumentiksi konservatiivien haitallisen synkälle agendalle. Hermeneutikot jäävät pyörimään hermeneuttiselle kehälle, eikä ulospääsyä ole.

Konservatiivisen ideologian yksi perusperiaatteista on tähänastisten virheiden korjaamisen ehkäiseminen. Samoja virheitä vain toistetaan loputtomasti toiveena, että edes kerran saataisiin eri lopputulos; tulos joka ei olisi olojen maksimaalinen kurjuus.

Konservatiivisen identiteetin omaksuneille on suuri järkytys se, että heille sanotaan päin näköä heidän agendansa olevan destruktiivinen ja haitallinen. Tästä nämä konservatiivit sitten loukkaantuvat syvästi. Loukkaantumista seuraa edelleen uhriutuminen ja eksistentiaalinen kriisi. Ääritapauksissa tämä johtaa myös väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Keskustelupalstoilla konservatiivit täyttävät palstat epä-älyllisellä hölynpölyllä koskien milloin mitäkin identiteettinsä osaa, jonka he kokevat olevan uhanalainen. Pääpaino tässä skenaariossa on sanalla ”kokevat”. Konservatiivit ovat kovia kokemaan itsensä uhreiksi.

Jos olet konservatiivi, minä en ole ystäväsi.

Synkän taantumuksellinen Agenda Europe vaikuttaa Suomessakin

Uuden Suomen Puheenvuorossa Vesa-Matti Louekoski kirjoitti tärkeimmän blogin pitkään aikaan otsikolla: Salainen ultrakonservatiivi Agenda Europe-verkosto paljastui – Yhteyksiä Suomeen.

Louekosken kirjoituksen voi lukea tuolta:

http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254526-salainen-ultrakonservatiivi-agenda-europe-verkosto-paljastui-yhteyksia-suomeen

Ei liene yllättävää, että siellä mukana häärii Aito Avioliitto ry, joka on tullut tunnetuksi erityisesti seksuaalivähemmistöjen – ihan kaikkien sellaisten - vainoamisesta ja demonisoinnista.  Demonisointi on tässä yhteydessä oikein kuvaava sana, sillä Aa edustaa sitä kaikkein synkintä kristinuskon muotoa.

Agenda Europen tavoitteita löytyy myös kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten tavoitteista. Samaan joukkoon mahtuu myös Patmos Lähetyssäätiö, jonka ”tutkimusjohtaja” Juha Ahvio on kirjoituksissaan ja jopa eduskunnan valiokunnille antamissaan ”asiantuntijalausunnoissa” propagoinut samanlaisten asioiden puolesta.

Agenda Europea koskevassa raportissa Vatikaani ja katolinen kirkko näyttävät olevan Agenda Europen takana. Kun lukee raportin, niin ei ole vaikea huomata, että tavoitteet ovat yhtenevät republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen oikeiston tavoitteiden kanssa. Nämä em. tahot ovat tolkuttoman rikkaita, joten heillä riittää varoja kaiken kattavaan propagandaan ihan kaikilla mediakanavilla.

Yleensä tällaisten ”paljastusten” yhteydessä oikeimman laidan kulkijat ryntäävät puolustamaan positiotaan, mutta nyt Louekosken blogiin ei juuri kenelläkään taantumuksellisella ollut mitään kommentoitavaa. Faktat ovat tälläkin kertaa heidän agendaansa vastaan.

Ei Agenda Europea koskevien paljastusten takia kannata järkyttyä. On vain ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta Suomesta tulisi vihdoin liberaali sivistysvaltio synkän taantumuksellisuuden sijaan.

Harkimon kanssa menevät sekä rahat että terveys

Nyt on kulunut reilu viikko Hjallis Harkimon Liike Nyt -lanseerauksesta ja Harkimo on ja pysyy pelkästään vittuuntuneena vanhenevana miehenä

Jopa Urheilulehti (nro 17, 26.4.2018) kommentoi Vesa Rantasen laatimassa pääkirjoituksessa Harkimon tekemisiä jääkiekon saralla. Pääkirjoitus oli otsikoitu: Kiitos ja näkemiin.

Rantasen pääkirjoituksen pointti on se, että Harkimon onnistui tärvelemään Jokerien brändin ja liiketuloksen.

Rantanen kirjoitti Harkimosta: Itsekäs poukkoilija. Lyhytnäköinen tuuliviiri. Harvinaisen määrätietoinen tavoittelemaan etuja itselleen ja välittömälle lähipiirilleen. joka kuitenkin on vuosien suhmurointien takia pienentynyt huomattavasti. /…/ Harkimo nousi jopa 2002 liigahallituksen puheenjohtajaksi, mutta jätti toimen vajaassa vuodessa, koska myös urheilun kabineteissa päätökset ovat usein kompromisseja.

Jääkiekonkin saralla Harkimon tyranniaa tavoittelevat toimintatavat ovat olleet niin häiritseviä, että ei ole lainkaan uskottavaa, että poliittisessa kansanliikkeessäkään noudatettaisiin mitään muuta toimintatapaa. Demokratiaa Harkimo ei omista persoonallisuuden piirteistään johtuen voi edes kannattaa.

Myös Aamulehden (28.4.2018) paperiversio kiinnittää sivulla A34 huomiota Harkimon tunarointiin, ei pelkästään urheilun saralla vaan myös busineksissa. Suurin osa Harkimon busineksista on mennyt ihan vituiksi.

Monitoimiareenoista Hartwall-areena on päätynyt venäläiseen omistukseen ja perusteellinen selvitys Harkimon suhmuroinnista tässäkin asiassa on vielä tekemättä.

Harkimo hääräsi Hampurin hallin parissa, mutta se projekti oli jo lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu kaatuen Sanoman syliin. Sanoman kanssa Harkimolla on ollut muutakin kahakkaa. Voidaankin sanoa, että Harkimon pyrkivän kusettamaan kaikki liikekumppaneitaan.

Muista rakennushankkeista Sipoonranta-projekti meni sekin vituksi. Ennen kuin ensimmäiset talot olivat edes pystyssä, Harkimo oli myynyt osuutensa eteenpäin. Näitä uusia omistajatahoa kohtasi pikainen konkurssi. Taas Harkimo kusetti liikekumppaneitaan.

Harkimon harrastelusta urheilumanageroinnin parissa on ollut puhetta jo aiemmin, joten ei toisteta vanhaa. Harkimon busineksista löytyy kyllä muutakin hämärää.

Radiokanava Sport FM ei menestynyt. Rahaa paloi Suomen oloissa utopistiseen hankkeeseen.

Anna-käteisautomaattiketju kusi sekin.

Tapahtumajärjestäjä Starsquad oli yksi monista Harkimon vituiksi menneistä jutuista.

Myös Kauppalehti on paneutunut Harkimon sekalaisiin busineksiin jutussa, joka kantoi otsikkoa: Harkimon elämäntyö. Rapakuntoinen yritysryväs. Juttu perustui Balance Consultingin analyysiin.

Jokaisella, joka lähtee Harkimon mukaan yhtään missään asiassa, on edessään takuuvarma epäonnistuminen. Harkimon kanssa menevät sekä rahat että terveys.

Helvettiuskomusten kriisitila

Kotimaa24 spekuloi taivaan ja helvetin eksistenssillä ja niiden ominaisuuksilla Joonas Vapaavuoren kirjoittamassa jutussa, joka oli otsikoitu: Helvetin kriisi.

Jutun juoni selviää tästä Vapaavuoren näkemyksestä: Kadotuksen mahdollisuus on kuitenkin ollut keskeinen osa kristinuskon brändiä. Menettäisivätkö kirkot ja kristilliset yhteisöt parhaat pelimerkkinsä, jos Helvetin portit suljettaisiin? Toisaalta, helvetistä ei hirveästi puhuta tänä päivänä kirkossa. Tässä asiassa kirkkoa on myös syytetty hyssyttelystä ja mielistelystä, inhottavan helvetin piilottelusta.

On aika hämmästyttävää, että vielä vuonna 2018 monet – aivan liian monet – pitävät helvettiä ja taivasta jollain tavoin olemassa olevina. Sama pätee kaikkiin jumalhahmoihin.

Onneksi nämä helvettiin uskovat ovat jäämässä länsimaissa vähemmistöön ja samaa pätee taivaaseen uskoviin. Maaginen ja taikauskoinen ajattelu oli aikansa ilmiö, eikä se ole millään tavoin relevanttia. Täten helvetti on kriisissä, koska yhä harvempi pitää sitä olemassa olevana.

Lyhyesti taivas on täydellinen paikka, jossa ei koskaan tapahdu mitään, koska jokainen tapahtuma/muutos olisi siirtymä pois täydellisyydestä, jolloin taivas ei olisikaan enää täydellinen. Vastaavasti helvetti olisi maksimaalisen kurja paikka. Tässäkään tapauksessa helvetissä ei voi koskaan tapahtua mitään, koska jokainen muutos olisi parannus maksimaaliseen kurjuuteen.

Tällaisiin filosofisiin paradokseihin ei löydy uskottavaa ja todennettavaa ratkaisua. Onneksi ihmiset ovat niin sivistyneitä, että taivaisiin ja helvetteihin voi suhtautua olankohautuksella.

Jutun voi lukea tuolta:

https://www.kotimaa24.fi/blogit/helvetin-kriisi/

Haittaoikeisto on muutakin kuin pelkät nahkapäät

Meidän liberaalien olisi vihdoin myönnettävä, että (uus)oikeisto on paljon muutakin kuin nahkapäät ja Suomi Ensin! hörhöilijät. Meidän on myönnettävä, että haittaoikeistoa löytyy kaikilta elämänalueilta: kaikki haittaoikeistolaiset eivät tietenkään ole haittaisänmaallisia, mutta silti haitallisia.

Haittaoikeisto pyrkii palauttamaan Suomen johonkin ideaalitilaan, jota oikeasti ei ole koskaan ole ollut olemassakaan. Oletetaan että jokin, jota he tavoittelevat oli esimerkiksi vuoden 1952 tilanne.

Uusoikeiston a.k.a. haittaoikeiston ideaalitilassa naisten asema oli perin heikko. Idealisoimassaan mallissa naisten paikka oli kotona. Todellisuudessa naisten työssäkäynti yleistyi jo sota-aikansa miesten ollessa rintamalla. Sodan jälkeen naiset eivät palanneetkaan nyrkin ja hellan väliin vaan monet heistä pysyivät työelämässä. Sotakorvausteollisuuskin tarvitsi naisten työpanoksen. Töiden ohella nämä samat naiset hajottivat sisukalunsa synnyttämällä tolkuttoman määrän lapsia.

Onneksi tilanne on parantunut naisten itsemääräämisoikeuden parantumisen myötä.

Sittemmin oikeistoa on närästänyt milloin mikäkin asia. Haittaoikeiston päämääränä näyttää aina olevan naisten aseman heikentäminen siten, että paluu kuvitteelliseen ideaaliin olisi mahdollista. Tuskin tulee onnistumaan kovasta yrityksestä huolimatta.

Eduskunnan raamattukerho

Taannoin myönnettiin varoja eduskunnan kerhotoimintaan. Ihan nastaahan se on, että kansanedustajat harrastavat. Aika hupaisia kerhoja eduskunnasta löytyykin. Minulle ei kuitenkaan selvinnyt, miksi eduskunnassa on jokin ”raamattukerho”, joka toimii veronmaksajien rahoilla.

Tuo kyseenalainen raamattukerho oli pyytänyt 1500 euron suuruista määrärahaa, mutta sai vain 300 euroa. Suunta on oikea: viime vuonna kyseinen kerho sai avustusta 500 euroa.

En tiedä millä perusteella avustuksia jaetaan. Toiminnan laajuuden perusteella? Osallistujien lukumäärän mukaan?

Perin ikävää, että uskonnottomat veronmaksajat joutuvat osallistuvat välillisesti tällaiseen uskonnonharjoitukseen. Jos yksityisellä puolella olisi työnantajan kustannuksella tapahtuvaa uskonnonharjoitusta, niin omistajatahot nostaisivat asiasta metelin.

Raamatusta kiinnostuneet kansanedustajat tutkikoot Raamattua omalla ajallaan ja omalla kustannuksellaan.

Kotimaa24:n maagiset demonit

Aika taantumuksellinen verkkojulkaisu, Kotimaa24, kertoi muutama päivä sitten manaamiskurssien lisääntyneestä suosiosta.

Vatikaani järjesti kurssin, johon osallistui 250 ”manaajaa”.  Osallistujamäärä on jutun mukaan kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Kotimaa24:n artikkeli pohjautui BBC:n aihetta käsitelleeseen juttuun.

BBC:n mukaan katoliset papit ovat monissa maissa kertoneet julkisuudessa, että he ovat havainneet ihmisissä yhä useammin merkkejä riivauksesta. Viime vuonna paavi Franciscus kertoi papeille, että heidän "pitää epäröimättä" ohjata seurakuntalainen manaajan pakeille, jos seurakuntalaista vaivaa "todellinen hengellinen häiriö".

Aika hämmästyttävää, että vuonna 2018 vielä joku ylipäänsä uskoo demoneihin pitäen manaamista relevanttina ja validina lähestymistapana erinäisiin ongelmiin.

Demonit eivät ole pelkästään Vatikaanin ongelma. Kun on seurannut suomalaisia uskontoja käsitteleviä blogeja ja keskustelupalstoja, niin jotkut ottavat demonit ihan tosissaan. Ilmiö on oikeastaan aika yleinen vapaissa suunnissa.

Maaginen ajattelu ja taikausko voivat oikein hyvin Suomessakin. Kristinusko on pelkästään maagista ajattelua ja taikauskoa, jossa demonit ovat yksi ilmentymä. Kotimaa24 propagoi maagisen ajattelun puolesta. Tästä on ainoastaan seurauksena se, että Uskonnon uhrit ry saa taas uusia asiakkaita.

Kotimaa24.n jutun ensimmäinen yleisökommentti kertoo kaiken tarpeellisen: Vaikea käsittää että vielä 2000-luvulla ja vieläpä sivistyneessä Euroopassa on aikuisen oikeasti olemassa demooniuskon kaltaista pimeääkin pimeämpää taikauskoa.

Jutun voi lukea tuolta:

https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/vatikaanin-manaamiskurssien-suosio-kaksinkertaistui-kymmenessa-vuodessa/

Aasinlakki 17/2018 Mikko Pauniolle

Pitkästä aikaa jaettavan Aasinlakki-palkinnon ansaitsee viikolla 17/2018 Mikko Paunio.

Tämä puoluekannaltaan sosialidemokraatti persujen myötäilijä menetti malttinsa yhden toisen kirjoittajan takia ja täten Mikko päästi ilmoille oman vastineensa, joka täytti Aasinlakki-palkinnon kriteerit.

Uuden Suomen Puheenvuorossa Juho Antikainen kirjoitti 21.4.2018 blogin, jonka otsikko oli: Maahanmuuttovouhotus is sooo last season. Mikko suivaantui Antikaiselle ja kirjoitti vastineen otsikolla: Maahanmuutto is soo last season haisee kauas…

Mikko on tunnettu siitä, että hän kirjoittaa äärioikeistolaiseen ja kristofasistiseen julkaisuun, Oikeaan mediaan. Se kertoo Mikko Pauniosta paljon.

Kai se vähän harmittaa, kun panostanut maahanmuuttokritiikkiin paljon, mutta sitten koko juttu lässähtää, koska mitään perusteita omille jorinoille ei löydy.

Aika hupaisaa, että nämä Aasinlakki-palkinnon saajat ovat tavallisesti oppineita, mutta oppineisuus ei tuo sivistystä. Tämä pätee myös Mikko Paunioon.

Antikaisen kirjoituksen voi lukea tuolta:

http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254174-maahanmuuttovouhotus-is-sooo-last-season

Paunion vastine löytyy tuolta:

http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254229-maahanmuutto-is-sooo-last-season-haisee-kauas

Harkimo sai oman Super PACin

Tässä blogissa olen toistuvasti kaivannut ulkoparlamentaarista poliittista aktivismia. Tällä viikolla Harkimon masinoima Liike Nyt ei ole sellaista.

On paljon todennäköisempää, että Liike Nyt on pelkästään amerikkalaisen esikuvan mukainen Super PAC (Political Action Committee). Sellainen ei voi koskaan olla varteenotettava kansalaisaktivismia harjoittava ulkoparlamentaarinen taho. Kun katsoo ketä tällä hetkellä on kimpassa Harkimon kanssa, niin jo pelkkä nimilista kertoo mukana olevien varallisuudesta ja siitä seuraa tyypillisesti kaikenlainen rosvokapitalismi. Täten ei ole uskottavaa, että kyseessä voisi olla autenttinen kansanliike.

Liike Nyt on varainhankintaorganisaatio, joka kerää rahaa ja jakaa ne tiettyjä, usein aika hämäriä, asioita ajaville tahoille riippumatta siitä mikä on saajapuolen vakaumus. Tärkeintä on jonkin asian varaukseton ajaminen. Liike Nyt ryhmittyy äärimmilleen viedyn markkinaliberalismin taakse. Tämä malli on todettu hyvin toimivaksi republikaanien taakse ryhmittyneiden Super PACien toimesta.

Harkimolle ja kumppaneille tuskin on tärkeää kansanliike sinänsä vaan päämääränä on taloudellinen hyöty. Päämääränä saattaa olla mukana olevien turhamaisen egon pönkittäminen. Kun ”ostaa” poliitikkoja, niin kai siinä sitten tuntee itsensä tärkeäksi.

Sen vähän perusteella mitä Liike Nyt on kertonut itsestään, niin kyseessä tosiaan on amerikkalaisen mallin mukainen Super PAC. Nähtäväksi jää miten sellainen toimii Suomessa.

Harkimo venäläisten asialla

Koska salaliittoteoriat ovat hupaisia, niin minäkin esitän salaliittoteorian: Harry Harkimo on Putinin talutusnuorassa esikuvansa Donald Trumpin tapaan.

Viime päivinä Harkimo on saanut paljon huomiota poliittisen temppuilunsa takia. Jos huomiota on ihan pakko saada, niin melkein mikä tahansa käy. Huomiohakuisuus ei ole ainoa Trumpia ja Harkimoa yhdistävä tekijä.

Sekä Trump että Harkimo tulivat politiikkaan liike-elämästä. Molemmilla on vaikeuksia ymmärtää, että politiikassa ei toimita kuten busineksissa.

Trump oli Apprenticen päätähti, Harkimo Diilin. Harkimo on jatkanut tv-uraansa Diilin jälkeenkin.

Molemmilla lapset osallistuvat yritystoimintaan: Trumpilla kolme vanhinta lasta, Harkimolla vanhin poika.

Trump on rakennuttanut torneja, Harkimo halleja. Molempien rakennusbusinekset ovat rankasti velkavetoisia.

Molemmat ovat liioitelleet varallisuuttaan. Monesti nettovarallisuus on ollut negatiivinen velkavivusta johtuen.

Molempien puolisoina on ollut missejä ja malleja.

Molemmat ovat viilettäneet yöelämässä: Trump New Yorkissa, Harkimo Helsingissä.

Trumpin yhteydet venäläisiin oligarkkeihin ovat hyvin dokumentoituja. Harkimolla on ollut busineksia Rotenbergien ja Gennadi Timoshenkon kanssa. Molempien liikekumppaneista löytyy pakotelistalla olevia, molempien liikekumppaneiden toimet eivät aina kestä pävänvaloa.

Molemmat ovat sekaantuneet urheiluun. 1980-luvulla Trump oli perustamassa NFL:lle kilpailevaa liigaa ja omisti samaan aikaan New Jersey Generals –joukkueen. Sekä liiga että Generals kokivat konkurssin. Trump on yrittänyt ostaa New England Patriots joukkuetta, mutta omistajat eivät ole myyneet. Trump on ollut mukana myös showpaini touhuissa. Harkimo vei Jokerit venäläiseen KHL:ään. Harkimolla oli myös Jokerit niminen jalkapallojoukkue, joka sekin lopetti toimintansa rahoitusvaikeuksien takia. Harkimo oli mukana Tiikerit nimisessä pesäpallojoukkueessa, joka sekin lopetti heikon rahoituksen takia. Lisäksi Harkimo on toiminut muutaman urheilijan ”managerina”, mutta nämä manageroinnit ovat loppuneet lyhyeen.

Molemmista on julkaistu haamukirjoittajien kirjoittamia ylistäviä elämäkertoja.

Molemmat ovat olleet hajottamassa puoluetta: Trump USA:n republikaaneja, Harkimo Kokoomusta.

Molemmat ovat brändänneet imagonsa, mutta imago pääsääntöisesti vastenmielinen.

Tässä oli muutama samankaltaisuus. Että tällainen salaliittoteoria tänään.

Myös Janitskin ansaitsee asiallisen oikeudenkäynnin

MV-lehden entinen pääjehu Ilja Janitskin palautettiin Andorrasta Suomeen ja tämä tietenkin herätti sentimentaalisia kommentteja puolesta ja vastaan.

Janitskinia epäillään aika monesta rikoksesta ja on pelkästään kohtuullista, että häntä itseään kuullaan asian johdosta ennen mahdollisten syytteiden nostamista.

Janitskiniin pätee sama kuin tällä viikolla oikeudessa olleen ”Turun puukottajaan”. Molemmat saavat asianmukaisen oikeudenkäynnin.

On paradoksaalista, että keskustelupalstoilla samat nimet ja nimimerkit vaativat Turun puukottajan lynkkaamista, mutta samanaikaisesti edellyttävät Iljan vapauttamista.

Nämä kommentaattorit yrittävät politisoida Case Janistskinin. Suomi on kuitenkin oikeusvaltio, jossa kaikkia epäiltyjä kohdellaan samalla tavalla kyseisen epäillyn poliittisesta vakaumuksesta riippumatta.

Lynkkaukset ja vapautukset mielivaltaisesti eivät kuulu oikeusvaltion periaatteisiin. Suomessa on yksi vähiten korruptoituneista oikeuslaitoksista. Valitusoikeuskin kuuluu oikeusvaltion periaatteisiin ja tässäkin asiassa Suomi kuuluu maailman mittakaavassa kärkivaltioihin.

Katsotaan nyt mahdollinen oikeudenkäynti ennen kuin ryhdytään hutkimaan. Tämä taitaa olla liikaa pyydetty keskustelupalstojen räyhähengiltä.

Veilä kerran onnellisuudesta ja alhaisista syntyvyysluvuista

Taannoin julkaistiin kansainvälinen vertaileva tutkimus ihmisten onnellisuudesta.  Suomi sijoittui tutkimuksen kärkeen. Samaan aikaan Suomessa on lisääntynyt vaikerointi alhaisista syntyvyysluvuista. Pääpukareina tässä debatissa ovat olleet ”konservatiiviset” miehet.

Näiden kahden ilmiön välillä on selvä korrelaatio, josta voidaan tehdä johtopäätös: alhainen syntyvyys korreloi ihmisten onnellisuuden kanssa. Mitä vähemmän lapsia, sitä onnellisempia ihmiset ovat.

Eilen kulttuuriministeri Sampo Terho nillitti asiasta Uuden Suomen Puheenvuorossa kirjoituksella, joka oli otsikoitu: Perhearvojen kunnioitus on syntyvyyden perusta.

Noin typerää otsikkoa voi hyvin odottaa Terhon kaltaiselta taantumukselliselta kristityltä. Koskaan hän eikä kukaan muukaan kerro mitä nuo perhearvot ovat. Tässä kohtaa joutuu aina tekemään oletuksen, että perhearvot, tyypillisesti kuvitteelliset sellaiset, ovat jotakin, joka vallitsi kauan sitten kadonneessa ideaaliyhteiskunnassa. Nykyinen yhteiskunta on kuitenkin kaikkien aikojen paras toimivin Suomen historiassa. Siihen nyt vain kuuluu alhaiset syntyvyys luvut. Rock’n’roll, deal with it!

Terhonkin propagoima maailmankuva on vain niin synkkä, että ne meistä joilla on tyttäriä, eivät toivo jälkikasvulleen sellaista maailmaa. Onhan Terhollakin toki tytär, mutta hän on niin nuori, ettei hän ole lähelläkään Terhon propagoimaa lisääntymisikää, joka on 20 ja risat. Katsotaan sitten uudestaan kun Sampo Terhon tytär on 25-vuotias.

Terhon vuodatuksen voi lukea tuolta:

http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253910-perhearvojen-kunnioitus-on-syntyvyyden-perusta

Samaan aiheeseen tarttui Lähetyssäätiö Patmoksen ”tutkimusjohtaja” Juha Ahvio sunnuntaina 15.4.2018 blogissaan, joka oli otsikoitu. Lapsikato on todellinen suomalainen ongelma.

Ahvio sai tämän blogin alkutaipaleella paljon huomiota, eikä Ahvio oikeastaan ole ansainnut minkäänlaista huomiota, sen verran häiriintynyttä settiä ja shittiä hän heittää.

Sekä Terho että Ahvio ovat vakaumukseltaan kristittyjä, joten mitään relevanttia ja validia argumentointia ei heiltä voi edes odottaa. Terho ei ole ihan niin jyrkkä kuin Ahvio, mutta päämäärät ovat samat: patriarkaattisen tyrannian paaluttaminen vallitsevaksi tilaksi.

Näiden kahden toksinen maskuliinisuus on niin haitallista, että he voisivat yhdessä olla ”toxic twins”.

On todella hienoa, että Suomessa naiset voivat itse päättää, mitä tekevät kropallaan, eikä siihen ole Terholla ja Ahviolla mitään sanomista.

Ahvio tilityksen voi lukea tuolta:

https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/1130/lapsikato_on_todellinen_suomalainen_ongelma

Tehtaankadun mies Tom Packalen flippasi

Opposition Research toimii paremmin kuin osasin odottaa, sillä Tom Packalén on kusessa.

Kuukausi sitten julkaisin tässä blogissa perussuomalaisten poliisimafian öykkäriä koskevan opposition research –teemaisen kirjoituksen. Tämän jälkeen Packalénia koskevan kirjoittelu on lisääntynyt ilahduttavasti, eikä puhettakaan Tomin näkemysten myötäilystä.

Eilen Uuden Suomen Puheenvuorossa Tom Packalén julkaisi blogin, joka oli otsikoitu: Pannaan poliisikin lukemaa Timo Haapalaa.

Aivan mahtavaa häröilyä Tomilta! Hän veti herneen nenäänsä siitä, että Ilta-Sanomien toimittaja Timo Haapala oli sanonut Tomia ”Tehtaankadun mieheksi”.  Nyt Tom Packalén väittää tekevänsä asiasta tutkintapyynnön. Näkisipä vain.

Haapala tarttui aiheeseen sen jälkeen, kun oli käynyt selväksi, että Tom Packalén tosiaan on epäisänmaallinen putinisti, juuri sellainen kuin muinaiset Neuvostoliiton myötäilijät.

Jos nyt kuitenkin kävisi niin, ettei Timo Haapala voisi sanoa Tomia Tehtaankadun mieheksi ja putinistiksi, niin minä voin kuten voi moni muukin bloggari. Minä tulen sanomaan Tomia Putinin trolliksi, sillä Tomin julkiset kannanotot ovat pelkästään putinistisia.

Kunpa esitutkinta tosiaan aloitettaisiin, mitä kyllä suuresti epäilen. Silloin saataisiin selville Packalénin todelliset yhteydet Venäjälle. Valiokuntatyöskentelyn yhteydessä tuolla Putinin trollilla on ollut mahdollisuus nähdä salassa pidettävää aineistoa. Aivan ensimmäiseksi tulisi selvittää, mitä Tom on nähnyt ja mitä ei.

Tomin puolustuspuhe Uudessa Suomessa upottaa hänet entistä syvemmälle. Vaaleihin on vuosi aikaa. Sinä aikana ehdimme tuoda julkisuuteen kaikki Packalénin kaikki epäeettiset menettelytavat.

Tom Packalénin on aivan turha uhriutua. Konna mikä konna!

Republikaaninen korruptio levinnyt jo Suomeenkin

Kovin on mennyt suomalainen politiikka republikaanien kopioimiseksi. Se mikä ennen tunnettiin Suomessa vasemmistona, on nykyään aivan samanlainen kuin demokraattien yrityssiipi Yhdysvalloissa. Ennen nämäkin olivat maltillisia republikaaneja. Koko oikealle heilahtanut poliittinen kenttä on republikanisoitu ja se on ollut tämän blogin toistuvana teemana. Kirjoittaapa melkein mistä tahansa, niin kaikkialla törmää republikanisaation irvokkaimpaan muotoon.

Yksi republikanisaation ilmentymä on validin ja relevantin analyysin puute. Toimenpiteitä milloin minkin asian suhteen kyllä esitetään, mutta mihinkään ei perehdytty kunnolla. Se, että jotakin asiaa saadaan kommentoimaan joukko professoreita, ei tarkoita sitä, että asiaan olisi perehdytty. Professorin status ehkä antaa lausunnolle jonkinlaista arvovaltaa, mutta analyysin kriteereitä nuo lausunnot harvoin täyttävät.

Byrokratiaa paheksutaan, sitä kammoksutaan, mutta harvoin ymmärretään, että kunkin hallinnonalan paras tuntemus majailee hallinnonalan virkamieskunnassa; siinä joukossa virkamiehiä, jotka ovat päässeet asemaansa meriittien ansiosta, eivätkä suinkaan poliittisen virkanimityksen perusteella. Toki uravirkamiehellä voi olla poliittinen vakaumus, mutta hän tekee työnsä virkamiehenä faktoihin perustuen.  Faktat ovat faktoja poliittisesta vakaumuksesta riippumatta.

* * *

Suomessakin on innostuttu normien purkamisesta, puhutaan jopa ”norminpurkutalkoista”. Tämäkin on yksi monista republikanismin piirteistä.

On rakennettu keinotekoinen vastakkainasettelu: byrokraatti vs. yksittäinen kansalainen. Vastakkainasettelun retoriikkaan kuuluu byrokratian näkeminen mörkönä, vaikka aina ei edes ymmärretä, mitä kussakin puheenvuorossa byrokratialla tarkoitetaan.

Jokaisen järjestäytyneen yhteiskunnan piirteisiin kuuluu byrokratia. Tämä toimintapa ei tietenkään miellytä kaikkia kaiken aikaa. Ei sen tarvitsekaan. Byrokratian tarkoituksena on taata ennustettavasti toimiva hallinto niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.

Sen mitä olen seurannut suomalaista poliittista keskustelua, niin yksi suomalaisen republikanismin piirre on sekin kopioitu Amerikasta: valtionhallinto pyritään kuristamaan minimiin. Retorisesti väitetään tarkoituksena olevan hallinnon hajauttaminen paikallistasolle, mutta tarkoituksena on lopulta hallinnon supistaminen minimiin, ääritapauksissa valtionhallinnon eliminoiminen kokonaan.

Motiiveja voi vain arvailla. Jos amerikkalainen malli korreloi suomalaisen kanssa, niin motiivina on kleptokratia, suuryritysten ylivallan paaluttaminen nihilistiseksi laillistetuksi mielivallaksi. Tämä on ollut USA:n republikaanipuolueen ainoa motiivi Reaganin ajoista alkaen.

Byrokratian, normien ja regulaation purkaminen tarkoittaa republikanisoidussa valtiossa avoimen valtakirjan antamista yritysten epäeettiselle toiminnalle. Yritysten itsesäätely yhteiskuntavastuuta koskevissa asioissa ei onnistu. Sellaisesta ei ole ainuttakaan toimivaa esimerkkiä, ei missään päin maailmaa.

Kleptokratiasta sen sijaan on paljon esimerkkejä. Ihan ensimmäisenä mieleen tulevat Venäjä ja Yhdysvallat ja nämä ovat kansallisista erityispiirteistään huolimatta kleptokratian johtavia maita. Tällä samalla tiellä näyttää olevan Suomikin sen perusteella kuinka nykyinen hallitus on ajanut milloin mitäkin republikaaneilta omittua asiaa.

* * *

Republikanisoitumiseen kuuluu oleellisesti korruptio. Suomessa korruptio ei taida olla samalla tasolla kuin USA:ssa, Venäjälle tai monessa muussa maassa. Suomessa ei politiikassa lopulta liiku sellaisia rahoja kuin Amerikassa.

Republikanisoitumisen piirteenä ovat ”ostetut” poliitikot. Amerikassa lobbarit pyörittävät todella isoja rahoja. Lobbaaminen on miljardibusiness. Suomessa rahaa ei taida paljon liikkua. Lobbarit operoivat poliitikkojen turhamaisuudella.  Republikanisoinnissa sekin on osoittautunut hyväksi strategiaksi.

Sinänsä on aika paradoksaalista, että kaikkein räikein korruptio koskee konservatiivisia tahoja. Nämä konservatiivit ovat muutenkin varsin varakkaita, eikä heidän ainakaan toimeentulon takia tarvitsisi olla korruptuneita. Ehkä korruptio saa heidät tuntemaan itsensä tärkeiksi?

Kaikkein vähiten korruptuneita länsimaissa taitavat olla keskitason ja alemman tason virkamiehet. Korruptio koskeekin niitä, jotka ovat päättävässä asemassa.

* * *

Republikanisoidun politiikan puheenaiheet perustuvat aina toiseuden pelkoon. Aina joku oman ”heimon” ulkopuolinen taho on uhka. Konservatiivisen kaikukammion oloissa uhkia ja pelkoja toistetaan niin paljon, että heimot alkavat elää omaa todellisuudesta vieraantunutta elämäänsä kukin omassa kuplassaan ja vielä siten, että jopa lähimmän naapurin kupla on oman kuplan asukkaille uhka.

Uhka projisoidaan milloin maahanmuuttajiin, milloin joihinkin muulla tavoin uskoviin uskonnollisiin yhteisöihin, joskus jopa liberaaleihin bloggareihin. Tämä ilmiö taitaa olla niitä harvoja universaaleja ilmiöitä netin ihmeellisessä maailmassa.

Primitiivinen tribalismi on samanaikaisesti sekä paradoksaalista että huvittavaa. Haittaisänmaallisten heimon kohina on etnonationalistisen republikanisoidun heimon aiheuttamaa kohinaa, oikeastaan mölinää. Tällaisen tribalismin oletus on, että muut ennen pitkää liittyvät heidän heimoonsa joko suostuttelulla tai pakottamalla. Kohdatessaan vastarintaa heidän selviytymisstrategiansa on silkkaa uhriutumista.

Suomestakin löytyy heimoajattelun ääriesimerkkejä sadan vuoden takaa. Sisällissodat ovat heimoajattelua kauheimmillaan.

* * *

Monipuoluejärjestelmässä republikanisoinnin todennäköisyys on pienempi kuin kaksipuoluejärjestelmässä. Kaksipuoluejärjestelmä on koko ajan luisumassa totalitarismiin; näin varsinkin silloin kun vallassa oleva puolue on republikanisoitu, olipa puolue alun alkaen totalitaristinen tai ei. Vallan paaluttaminen ikuiseksi – tai tällaiseen pyrkiminen – on republikanismin täyttymys. Tuossa yllä oli juuri puhetta tällaisesta heimoajattelusta. Vallan betonoiminen korreloi aina ja takuuvarmasti korruption kanssa.

Toki monipuoluejärjestelmässäkin löytyy omat totalitaristiset voimansa, mutta tavallisesti oppositio tai opposition muodostama koalitio on riittävän vahva ehkäisemään republikanisoidun vallan tyrannian.

Suomessa on tällä vuosisadalla ollut ikävänä piirteenä kaikkien puolueiden ja jopa ulkoparlamentaaristen voimien republikanisoituminen. Tämä koskee milloin mitäkin asiaa. Mielivallan tyrannia on Suomessa asiakeskeistä, joten jokaisesta puolueesta löytyy republikanisointia jonkin asian suhteen. Kollektiivisesti Suomen poliittisesta järjestelmästä on tullut republikanisoitua tyranniaa ja mielivaltaa.

Mitään puoluetta ei voi äänestää ilman, että kannattaa republikanisoitua tyranniaa. Ehkä vaikuttaminen pitäisi siirtää virallisen poliittisen järjestelmän ulkopuolelle?

* * *

Äänestäjäkunnan kollektiivinen flegmaattisuus on myös edesauttanut poliittisen järjestelmän korruptoitumista. Tämäkin on aika universaali ilmiö. Jos ei ihan kaiken kattava, niin ainakin länsimaissa vallitseva tilanne.

Ehkä jokaisen potentiaalisen äänestäjän olisi aloitettava analyysi itsestään ja lähiympäristöstään. Rasittavaahan tällainen tarkastelu on.

Jos kaipaa totalitarismia, on rehellisempää myöntää itselleen asiain tila kuin keksiä ontuvia puolustuspuheita kaipaamalleen järjestelmälle naamioimalla puolustuspuhe näennäisdemokraattiseksi sanapuuroksi.

Republikanismista ei juuri löydy mitään kannatettavaa. Silti se voi hyvin monessa maassa.

Äänestetään persut ulos eduskunnasta!

Perussuomalaisten jakojäännökseen ympärillä riittää kohinaa ja tällä kertaa kohinaa aiheutti persujen nuorisojärjestön toimet siten, että muutama henkilö sai potkut kyseisestä järjestöstä.

Haittaisänmaallisista ainakin Tuukka Kuru avautui potkuistaan sosiaalisessa mediassa. Tuukka pani koko jutun persujen pääjehun Jussi Halla-ahon piikkiin. Tuskin Jussiakaan ihan yksin pystyi tuollaista päätöstä tekemään. Eiköhän päätöksentekoon osallistunut myös persunuorten puheenjohtajisto?

Tämäkö oli se haittaisänmaallisten suuri ”puhdistus”? Tosin he itse puhuivat vuosi sitten puhdistuksesta ihan toisessa yhteydessä.

Sosiaalisessa mediassa pähkäiltiin muilla nimillä, jotka olivat saaneet potkut nuorisojärjestöstä. Luotettavaa nimilistaa en löytänyt. Niille nimille, joita esitettiin, on yhteistä Suomen Sisu ja sen jäsenyys ainakin jossain uran vaiheessa. Eiköhän asiaa vielä puida palstalla jos toisellakin.

Sillä aikaa kun persunuoret kahinoivat keskenään, eduskunnassa istuvat ne kaikkein haitallisimmat persut. Tom Packalénista ja Mika Raatikaisesta on ollut tässä blogissa juttua pitkältikin. Huomiota on saanut myös Jani Mäkelä. Vaaleihin on vuosi ja silloin on mahdollisuus äänestää persut ulos eduskunnasta. Kansanedustajien älykkyys nousee eksponentiaalisesti, kun persut poistuvat vahvuudesta.

”mäkelät”, ”raatikaiset” ja ”packalénit” ovat haittatekijöitä, joiden jokainen päivä eduskunnassa on ollut haittojen maksimoimista. Oikeastaan Jani Mäkelä on sellainen hahmo, että hän ansaitsisi ihan oman ”opposition research” –osionsa tässä blogissa. Raatikainen ja Packalén ovat saaneet jo omansa, joten eiköhän nyt olisi jo Janin vuoro.

Persujen kampanjointi on alkanut netin erinäisillä palstoilla. Nyt olisi siis aika luoda vastavoima persujen propagandalle, jotta Suomi olisi elinkelpoinen valtio myös seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Äänestetään persut ulos kaikesta, mistä heidät voidaan äänestää ulos.

Militarismin nykypäivä: amerikkalaiset ampuvat ohjuksia, suomalaiset maanpuolustuskurssilla

Militarismi voi valitettavan hyvin USA:ssa ja tästä on jälleen saatu hyvä esimerkki viime yönä Syyriassa.

Vuoden 1800 jälkeen USA on ollut osallisena ainakin 250 vähän isommassa ja pienemmässä sotilasoperaatiossa. Monet niistä täyttävät valtioterrorismin tunnusmerkit. Amerikkalaisia sotarikoksiin syyllistyneitä ei saada millään vastaamaan teoistaan, mutta eipä saada venäläisiäkään. Tämä on varsin valitettavaa.

Obaman viimeisen vuoden ja Trumpin ensimmäisen vuoden välillä on sellainenkin ero, että lennokeista tehdyt iskut ovat lisääntyneet 430 prosenttia. Tarkkuuskaan ei ole ollut parasta luokkaa: 90 prosenttia iskuista ei ole osunut maaliinsa.

Amerikkalainen militarismi on voinut oikein hyvin uskonnollisen radikaalin äärioikeiston vallattua republikaaninen puolue. Sotilasteollisuuden ja uskonnollinen oikeiston symbioosi saa aika häiritseviä piirteitä.

Viime vuosikymmenten amerikkalaisten sotien johdosta ei ole syntynyt samanlaista kotimaista vastarintaa kuin Vietnamin sodan aikoihin. Miestappiot ovat teknologian ansiosta olleet vähäisempiä, joten tappiot koskevat vain hyvin harvoja. Sota terrorismia vastaan maksaa noin 100 miljoonaa dollaria päivässä. Se on jo niin absurdin abstrakti iso summa, ettei sitä oikein pysty hahmottamaan. Kustannuksetkaan eivät ole virittäneet vastarinntaa.

Amerikkalainen militarismi voidaan nujertaa kahdella tavalla: 1) uskonnollisen oikeiston vaikutusvallan minimoimisella ja 2) kansainvälisellä painostuksella. Näitä odotellessa…

* * *

Militarismi voi oikein hyvin Suomessakin ja räikeimpänä esimerkkinä tästä ovat haittaisänmaallisten motiivit.

Tosin jopa viihdelehdistäkin löytyy militarismiin viittaavia juttuja. Seuran numerossa 12 (22.3.20118) oli pitkä juttu valtakunnallisesta maanpuolustuskurssista. Juttu oli otsikoitu: Salonkisotilaiden kertauskurssit

Motiiveja tällaiselle kurssille voi vain arvailla. Nykymaailmassa tällaiset kurssit ovat pelkästään militarismin oikeuttamiseen tähtäävää propagandaa. Onko sotilailla pakkomielteenä militarisoida siviilitkin?

Muutama kriittinen kommenttikin Seuran jutusta löytyi, mutta enimmäkseen juttu silkkaa militarismin ylistystä.

Tällaisiin kursseihin liittyy salamyhkäisyys ja se ei ainakaan ole eduksi maanpuolustuskurssille. Jotta salamyhkäisyydestä päästäisiin eroon, kurssien osallistujalista pitäisi julkaista. Vain tällä tavoin selviää ketkä ovat suomalaisia militaristeja.

Turun puukottaja haluttaisiin lynkata

Turussa on tällä viikolla käyty oikeutta viime vuonna sattuneen puukotustapauksen johdosta.

Netin keskustelupalstoilla ja blogeissa on puukottajalle vaadittu välitöntä kuolemantuomiota. Suomessa kuolemantuomio ei ole käytössä, eikä sellainen ole näköpiirissä.

Samat kirjoittajat ovat vaikeroineet siitä, että tuo oikeudenkäynti kestää kauan ja maksaa paljon. Heidän mielestään tuomio tulisi julistaa saman tien varsinkin kun epäilty on tunnustanut syyllisyytensä.

Olipa tuo puukottaja syyllinen tai ei, niin hän ansaitsee asianmukaisen oikeudenkäynnin kuten jokainen muukin epäilty. Suomessa on lait, joihin oikeudenkäynnit perustuvat. Oikeudenkäynti on prosessi, jossa on tarkalleen määrätyt menettelytavat.

Kun lukee netin kommentteja, niin oikean laidan kulkijat haluaisivat lynkata puukottajan. Oikeusvaltioissa eivät lynkkaustuomiot nyt vain tule kysymykseen olipa syytetty kuka tahansa.

Turun oikeudenkäynti on syytä käydä tarkasti laillisuusperiaatteen mukaisesti, sillä tapaus on niin erikoinen, että siitä tulee ennakkotapaus Suomessa.

Puukottaja saa sitten aikanaan tuomionsa. Takuulla siitäkin syntyy jos jonkinlaista kitinää haittaisänmaallisten parissa.

Konservatiiviset miehet eivät pääse pukille

Viime vuosina parran pärinää ovat säännöllisesti aiheuttaneet alhaiset syntyvyysluvut. Suomalaiset naiset synnyttävät jotain 1,5 lasta per nuppi. Muutaman pääsääntöisesti konservatiivisen tahon mielestä luku on aivan liian pieni.

Kun on seurannut blogeja ja keskustelupalstoja, niin kommentteja ovat esittäneet tavallisesti miehet. Kristillisdemokraattien naiset, Räsänen, Tanus ja Essayah, ovat tässä joukossa poikkeus. Miehisille hegemonialle taitaa olla aivan ylitsekäymätön paikka, että naiset tosiaan päättävät ihan itse mitä kropallaan tekevät, eikä miehillä ole asian suhteen nokan koputtamista.

Alhaisen syntyvyyden johdosta ollaan huolestuneita heikenneestä huoltosuhteesta.  Tulevaisuudessa kansantuote kuitenkin tuotetaan yhä pienemmän joukon turvin kiitos automaation, robotiikan ja tekoälyn. Kyse on enää siitä, kuinka sosiaaliset tulonsiirrot kohdennetaan ”tuottamattomalle” kansanosalle.

Konservatiivien käyttämiä puheenvuoroja seuraamalla paljastuu kaiken kattava misogynia. Naisten osallistuminen työmarkkinoille on aivan oikeutetusti kutistanut miesten hegemoniaa työmarkkinoilla. Kai se sitten vähän kismittää.

Konservatiiviset miehet haluavat palauttaa naiset sekä nyrkin ja hellan väliin että nyrkin ja kullin väliin. Syntyvyys on naisen alistamisen muoto. Kauan perustelut vedettiin Raamatusta ja raamatullisen hegemonian murtumisen myötä milloin mistäkin.

Hassuimman viimeaikaisen kommentin heitti persujen pääjehu Halla-aho. Hän lietsoi pelkoja siitä, että maahanmuuttajien syntyvyys on suurempaa kuin ”kantasuomalaisten”. Tästä Halla-aho tekee kaikenlaisia johtopäätöksiä. Tilastollisesti maahanmuuttajien syntyvyys laskee muiden tasolle yhdessä sukupolvessa. Usein syntyvyys laskee maahanmuuttajien keskuudessa jopa tämänkin alle.

Suomalaisilla palstoilla on spekuloitu myös sillä, että syrjäytyneitä miehiä on paljon ja nämä miehet eivät pariudu. Väitteessä saattaa olla jopa perää. Tosin en usko, että miesten syrjäytymisen ehkäisy lisäisi syntyvyyttä, sillä syntyvyys on kiinni yksinomaan naisen halusta revittää sisuskalunsa.

Vähän samansuuntainen ilmiö löytyy myös Yhdysvalloista. Konservatiiviset miehet valittavat siitä, että heillä on vaikeuksia päästä edes treffeille. Kun naiselle selviää, että mies on Trumpin kannattaja, niin se oli sitten siinä ja heippa.

En usko, että mitkään perhepoliittiset toimenpiteet lisäävät syntyvyyttä. Mikään suostuttelu, kiristys, korruptio tai kaupankäynti ei saa naisia synnyttämään lisääntyvässä määrin.

Johtopäätös voi olla: konservatiiviset miehet eivät pääse pukille ja hyvä niin.

Konservatiivisen vähemmistön diktatuuri

Konservatiiviset perinteet joutavat jätteidenkäsittelylaitokseen.

Perin vittumaista, että konservatiiveilla on vielä paljon valtaa. Vielä vittumaisempaa on se, että heidän vaikutusvaltansa näyttää lisääntyneen. Nämä vittumaiset ihmiset pitävät niin kovaa meteliä, että korvia vihloo. Huutaa konservatiivit kyllä osaavat, mutta ainoa mitä he huutamisellaan ovat saaneet aikaan, on olojen kurjistuminen ja kurjistuminen koskee kaikkia, myös heitä itseään.

Kaikki inhimillinen ja inhimilliset ilot ovat konservatiiveille jyrkän paheksuttavia. Mitään mitä he eivät suo itselleen, he eivät soisi kenellekään muulle. Täten kaikkien tulisi olla yhtä vittumaisen ahdistuneita kuin pienimieliset konservatiivit.

Jotenkuten pystyn elämään samassa yhteiskunnassa kuin konservatiivit. Heille minun kanssani eläminen näyttää olevan aivan ylivoimaista. En kuitenkaan aio tehdä ainoatakaan kompromissia, jotta edes jonkinlainen yhteiskuntarauha säilyisi. Minä jatkan elämääni omien kriteerieni mukaan riippumatta siitä, mitä konservatiivit sanovat tai tekevät.

Kaikkien kannalta olisi parasta, jos pienimieliset konservatiivit eläisivät omaa elämäänsä ihan omissa oloissaan haittaamatta muiden elämää millään tavalla. He voisivat olla ihan keskenään vittumaisen ahdistuneita ja vielä pitää ahdistustaan ideaalina elämänmuotona.

* * *

Aina kun on puhe konservatiiveista, niin mieleen tulee kaksi seikkaa: 1) äärioikeistolaisuus ja 2) uskonnollinen fundamentalismi sellaisena kuin esiintyy valitettavan monen kristillisen yhteisön toimintatavassa.

Konservatiiveille eivät perinteet sinänsä ole merkityksellisiä. Konservatismin varjolla pyritään vain oikeuttamaan omat epäinhimilliset tavat ja tottumukset. Kuvitteellisiin tapoihin ja tottumuksiin vetoaminen tarkoittaa autoratiivista hallinta- ja hallitusmuotoa ja vielä siten, että valta ja vallankäyttö on betonoitu näille konservatiiveille.

Konservatismista on tullut MV-lehden ja sitä lähellä olevien perussuomalaisten likaista peliä. Toiminta on kopioitu amerikkalaisista esikuvista Breitbartista ja republikaanisesta puolueesta. Näiden tahojen likainen peli ja korruptio ovat olleet niin hysteerisen haitallisia, että niihin tuleekin suhtautua siten, että vastarinta maksimoidaan.

* * *

Konservatiivit näyttävät menettäneen järkensä. Nykyään tämän äärioikeistolaisen ja/tai fundamentalistisen joukon patologinen takapajuisuus aiheuttaa liikkeen harvalukuiselle intelligentsialle samanlaisia oikeuttamista koskevia vaikeuksia kuin Stalinin masinoimat vainot ja kansanmurhat aiheuttivat vasemmistolaisille ajattelijoille.

Epäeettiselle toiminnalle on entistä vaikeampi keksi uskottavia perusteluja. Konservatiivit ovat nykyään entistä kouluttamattomampia. Tässä(kin) asiassa suomalaiset ovat seuranneet amerikkalaisia esikuviaan. Oppineisuuteen ja sivistykseen suhtaudutaan torjuvasti.

Edellisestä huolimatta konservatiivit ja jopa haittaisänmaalliset ovat onnistuneet värväämään riveihinsä muutaman professorin ja dosentin. Konservatiivisuus sellaisena kuin se esiintyy konservatiivien ”intelligenttisian” jutuissa sattuu syömään heidän uskottavuuttaan siten, että heistä tulee synonyymeja kaikkien konservatiivisten haittojen kanssa.

* * *

Konservatiivien ja muiden oikeistolaisten ryhmittymien on ideologisista syistä kiristettävä ideologiansa mahdollisimman kapea-alaiseksi. Tämä johtuu pelkästään näköalattomuudesta: Omasta ideologiasta ei ole yleispäteväksi yhteiskuntapoliittiseksi toimintaohjelmaksi. Kannatus betonoidaan jyrkkien konservatiivien tarjoamaksi bunkkeriin linnoittautumiseksi. Bunkkerissa ei ole tilaa kriittiselle ajattelulle, sillä kriittinen ajattelu upottaa konservatiivisuuden ideologisen perustan.

Alt-rightilla ja muilla oikeiston ääriryhmillä ei ole muita loogisia liittolaisia kuin uskonnollinen oikeisto. Tämä symbioottinen suhde on Amerikassa hyvin dokumentoitu ja verifioitu. Tilanteesta Suomessa ei kaiketi ole luotettavaa tutkimusta. Tai sitten vastaava symbioosi on Suomessa vasta vireillä.

* * *

Kerta toisensa jälkeen konservatiivit uppoavat pateettiseen identiteettipolitiikkaan ja –politikointiin. Teema on uhriutuminen sen johdosta, että valkoisen miehen – nimenomaan miehen – identiteetti on uhattuna. Oikeasti sellaisen identiteetin hegemonia murtui, eikä näillä näkymin palaa. Saattaahan se ahdistaa. Onko kurkku suorana kiljuminen ainoa ahdistuksen lievittämisen muoto? Siltä vaikuttaa. Tosin muiden ihmisten elämän vaikeuttaminen on myös suosittu tapa lievittää ahdistusta.

Uhriutumisesta tehdään spektaakkeli, jonka jälkinäytös käydään juuri nyt. Sosiaalisiin reformeihin myötämielisesti suhtautuvat tahot voittivat ne tärkeimmät taistelut jo ajat sitten. Konservatiivien viimeisistä hengenvedoista täytyy tehdä massiivinen spektaakkeli.

Esirippu laskeutuu konservatiiviselle identiteetille. Pian saamme lukea niistä historiankirjoista, vaikka en olisi lainkaan yllättynyt, jos konservatiiviset dinosaurukset pyrkisivät harjoittamaan revisionistista historiankirjoitusta enne sukupuuttoon kuolemistaan.

Konservatiivisella identiteetillä ei ole nykymaailmassa mitään käyttöä.

* * *

Konservatismin kokokuva nykymaailmassa on pelkästään uusfasistinen. Variaatioita aiheesta toki riittää, mutta pääpiirteet ovat aina fasistisia.

Viimeisenä voimanponnistuksena konservatiivit pyrkivät saattamaan voimaan autoratiivisen ja totalitaristisen yhteiskuntajärjestyksen. Tätä voidaan kutsua myös vähemmistön diktatuuriksi.