Poliisit pois eduskunnasta

Poliisien ei tulisi osallistua lainsäädäntötyöhön eduskunnassa. On eettisesti epäilyttävää, että samat tahot osallistuvat sekä lakien laatimiseen että lainvalvontaan.

Poliisitaustaiset kansanedustajat ovat tavallisesta virkavapaalla poliisin töistä. Eturistiriita on selvä, jos he palaavat poliiseiksi, kun ovat ensin lainsäätäjinä olleet laatimassa lakeja, jotka ovat laajentaneet ja mahdollistaneet poliisin harjoittamaa valvonta- ja rangaistusyhteiskuntaa.

Poliisi ajattelee aina kuin poliisi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mahdollisimman moni asia on saatava rangaistavaksi. Poliisi ajattelee kuin poliisi siinä, että poliisin on saatava aina lisää määrärahoja ja poliisin näkyvyyttä on lisättävä. Johdonmukainen päätepiste on kaikenkattava valvontayhteiskunta.

Poliisi ajattelu on aina suopea totalitarismille. Poliisille on mahdoton ajatus, että poliisivaltio olisi jotenkin haitallinen. Tällaiseen ajatteluun ei taida olla poikkeuksia. Onko kukaan koskaan kuullut poliisista joka olisi ajanut valvonnan vähentämistä tai poliisin valtuuksien supistamista?

Tutkimukset ovat osoittaneet, että rangaistukset ja rangaistuksen uhat eivät vähennä rikollisuutta. Valvonta- ja rangaistusyhteiskunnalla ei tämän perusteella ole olemassaololleen ainuttakaan validia perustelua.

Kansanedustajana toimineet poliisit voivat toki siirtyä kansanedustujan uransa jälkeen yksityiselle sektorille, mutta kaikki edellä sanottu pätee myös silloin. Yksityiset vartioliikkeet ovat yksityistettyjä ja ulkoistettuja totalitaristisen valvonta- ja rangaistusyhteiskunnan toimijoita.

Valvonta- ja rangaistusyhteiskuntaa tulee vastustaa kaikin mahdollisin keinoin. Tähän mennessä poliisi on ollut rapauttamassa yhteiskunnan demokraattisia instituutioita ja mikään ei viittaa muutoksen tässä asiassa.