Tiedustelulaki republikanisoi Suomen

Vireillä oleva tiedustelulaki republikanisoi Suomen.  Kyseinen laki on taas yksi esimerkki valvonta- ja rangaistusyhteiskunnan hiipimisestä suomalaiseen elämänmenoon.

Oikeisto, määriteltiinpä oikeisto miten tahansa, on aina ajamassa valvonnan lisäämistä. Tämä tapahtuu lähes aina perusteettomien pelkojen perusteella. Hyvin harvoin on nähty tapausta, jolloin valvonta ja rangaistukset olisivat järkevässä suhteessa uhkaan.

Tiedustelulain yhteydessä voidaan kysyä: Pystyykö eduskuntaan vireillä oleva tiedusteluvaliokunta valvomaan tiedustelusuorittavia instansseja esim. sotilastiedustelua ja Suojelupoliisia? Yhdysvalloissa edustajainhuoneen ja senaatin tiedustelukomiteat eivät ole pystyneet valvomaan tiedustelua, eikä ole mitään viitteitä siitä, että Suomessa tilanne tulisi olemaan jotenkin toinen.

Tiedustelulain kiireellisyyden korostaminen tuo mieleen tavan. jolla Patriot Act nuijittiin kasaan syksyllä 2001. Se oli sitten viimeinen niitti amerikkalaisen kansalaisyhteiskunnan arkussa.

Tuo lain kaikki implikaatiot tulivat ilmi Edward Snowdenin Wikileaksille vuotamassa materiaalissa. Amerikkalaiset ovatkin maailman tiukimmin vartioitu kansakunta. Nykyisestä systeemistä KGB ja Stasi saattoivat vain unelmoida.

Tietenkin vasta-argumenttina voidaan käyttää sitä, että ne jotka eivät ole tehneet mitään rikollista, eivätkä suunnittele rikollisia tekoja, eivät joudu kärsimään valvonnasta, joten yksityisyyskään ei ole uhattuna. Minä kysynkin, olisitko sinä valmis antamaan minulle kaikki salasanasi aivan kaikkiin palveluihin, joita käytät? Vaikka sinulla ei olisi mitään rikolliseksi luokiteltavaa salattavaa, olen lähes varma, että et antaisi salasanojasi minulle.

Tiedustelulain hyödyllistä ei ole mitään näyttöjä, vaikka lain kannattajat toista väittävätkin. Kun lähdeaineistokin on lähes aina salaista, niin lain toimivuutta ei pysty uskottavasti ja pätevästi arvioimaan.