Kerskakulutusyhteiskunnan loppu

Tässä blogissa olen raportoinut paljon Yhdysvaltain tilanteesta; erityisesti siitä, kuinka arviolta noin 40 prosenttia väestöstä elää köyhyydessä tai lähellä köyhyysrajaa. Merkittävin yksittäinen syy tilanteeseen on riisto- ja rosvokapitalismi, joka tehnyt matalapalkka-aloista niin huonosti palkattuja, ettei edes kahden tai kolmen työn tekeminen riitä toimeentuloon.

Aamulehden verkkoversio julkaisi pääkirjoituksen, joka sivusi samaa aihetta. Pääkirjoituksessa siteerattiin tutkimusta, jonka mukaan kovalle työlle ei heru Suomessa paljonkaan arvonantoa. Tässä suhteessa Yhdysvalloissa vielä elätellään illuusiota, että työnteolla on mahdollista päästä osalliseksi sosio-ekonomisesta edistyksestä. Tuolle em. 40 prosentille on jo selvinnyt, ettei asia ole näin.

Suomessa on jo huomattu, että työnteko on yliarvostettua. Työllä ei ole mitään itseisarvoa, ei ole koskaan ollutkaan.

Pääkirjoituksen kirjoittaja väittää: ”Levitessään sisuton asenne ei lupaa erityisen hyvää Suomen taloudelliselle kehitykselle ja hyvinvointiyhteiskunnalle.”

Aamulehti on aina ollut tavalla tai toisella työnantajapuolen ehdoilla operoiva julkaisu. Kyseisen pääkirjoituksen laatijalle on kova paikka, että varsinkaan nuoremmat ikäpolvet eivät allekirjoita ”suo, kuokka ja Jussi” -eetosta. Sellainen eetos on aikansa elänyttä.

Talouskasvu on saavuttanut kulminaatiopisteensä ja nuoremmat ovat hyvin perillä siitä, ettei mystinen talouskasvu ole enää mahdollista varsinkaan nyt kun resurssit on kulutettu loppuun.

Niukkojen resurssien jaosta on tullut päivänpolttava aihe. On enää ajan kysymys, milloin niukat resurssit pakottavat päättäjät kohdentamaan resurssit uudella tavalla. Se on (kerska)kulutusyhteiskunnan loppu.

Uuden Suomen uutisoinnin mukaan myös presidentti Niinistö on vihdoin havahtunut siihen, että työnteosta huolimatta iso joukko ihmisiä ei saa työstä edes kohtuullista toimeentuloa.

Sosialismin ja kapitalismin epäonnistuttua talousjärjestelminä olisi jo korkea aika hahmotella jotain ihan uutta.