Sosialismi
epäonnistui talousjärjestelmänä jo kauan sitten. Nyt on vuorossa
amerikkalaistyylinen kapitalismi. Asiaan liittyvää poliittista ja miksei
epäpoliittistakin debattia ei ole aiheen tiimoilta käyty, vaikka aihetta olisi
ollut.
Sosialismin
epäonnistumisen syitä ja seurauksia on dokumentoitu tarkasti. Kapitalismi on
epäonnistumassa reaaliaikaisesti, eikä asiaan kiinnitä huomiota juuri kukaan.
Kaksinapainen
maailmanjärjestys, sosialismi vs. kapitalismi, oli itsestäänselvyys.
Kilpailutilanne vallitsi kahden talousjärjestelmän välillä niin hyvässä kuin
pahassa. Kapitalismi selvisi kamppailusta voitollisena mahdollistaen
kapitalistisen mielivallan kun vastavoimaa ei enää ollut.
Kapitalismin
sisäisessä kamppailussa voitolle näyttää päässeen Ayn Randin lanseeraama
suuntaus, jossa itsekkyys on suurin hyve. Tämä tarkoittaa oman edun tavoittelua
kaikin mahdollisin tavoin, myös epäeettisin menetelmin. Laizzes faire
kapitalismi on randilaisen äärisuuntauksen esiaste. Laisses faire sentään ottaa
huomioon altruismin mahdollisuuden positiivisena tekijänä, kun taas
randilaisuudessa altruismi on haitallinen tekijä.
Sosialismin
epäonnistuminen antoi häijylle riisto- ja rosvokapitalismille yksinoikeuden
talouden pyörittämiseen kontrollin ollessa mahdollisimman minimaalista. Tästä
tuli talouspolitiikan oletusarvo.
Yrityksistä tuli
samanlaisia sosiopaatteja kuin eräistä yksilöistä. Sosiopaatti toimii
röyhkeästi ja seurauksista välittämättä vaikka omaatuntoa silloinkin kun
sosiopatia aiheuttaa maksimaalisia haittoja.
Yrityksen johto
on vastuussa vain ja ainoastaan osakkeenomistajille, jolloin mikä tahansa
epäeettinenkin menettely on perusteltavissa, jos se lisää osakkeenomistajien
varallisuutta. Muista sidosryhmistä ei ole väliä. Yrityksistä tuli täten
kontrolloimattomia sosiopaattisia yksilöitä, joilta puuttuu näkemys laajemmasta
kontekstista.
Valtiotyranniasta
on siirrytty korporaation tyranniaan, eikä asiaa kummastele juuri kukaan.
Tyrannia on tyranniaa, harjoittipa sitä kuka tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti