Otsikon 60-lukulainen ohje
nuorille on edelleen hyvä ohje. Tosin aika saattaa kullata omat muistot.
Tuolla vuosikymmenellä päästiin lopulta
eroon aiempien sukupolvien taantumuksellisesta konservatismista. Nuoret
alettiin nähdä ihmisinä, eikä suinkaan jonain lisääntymistuotteina, joiden
tarkoitus olla näkymättömiä ja äänettömiä, hädin tuskin ihmisiä. Yhteiskunta
suhtautui tuolloin nuoriin jonain sellaisena epämääräisenä ihmismassana, jonka
tuli tulevaisuudessa tyydyttää yhteiskunnan tuotantotarpeet vailla kovinkaan
kummoisia vapausoikeuksia ja vailla yksilöllisyyttä.
Mutta me teimmekin
vallankumouksen, jonka hyödyistä länsimaissa kaikki jälkeemme syntyneet ihmiset
ovat päässeet nauttimaan.
Me olimme ensimmäinen sukupolvi,
joka haistatti pitkät vanhempiemme häiritsevän taantumuksellisemme
maailmankuvalla. Me kiksauttelimme enemmän kuin kukaan ennen meitä, me
laajensimme tajuntaamme kemiallisilla mielenmuokkaajilla ja musiikkiamme ei
enää määritelty edellisten sukupolvien mieltymysten mukaan.
Sittemmin taantumuksellinen
aines on yrittänyt konservatiivisen imperiumin vastaiskua, mutta hyvin sukupolvemme
on säilyttänyt liberaalit asemansa.
Nyt kun meidän sukupolon väistymässä,
on nuorison aika jälleen tehdä vallankumous ja nitistää viimeiset
taantumuksellisen konservatiiviset ainekset, tai ainakin ajaa sellaiset niin
kauas marginaaliin, etteivät ne pääse realisoimaan ideologiaansa liittyviä
haittoja.
Otsikon harrastukset ovat
muuttuneet valtavirran harrastuksiksi. Jotain uutta pitäisi keksiä. Mutta mitä?
Sen saavat nykyiset nuoret ihan itse päättää. Heillä on kaikki resurssit tappaa
konservatismin syöpäkasvain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti