Eilen kommentoin
lyhyesti turvapaikanhakijoihin kohdistuneiden palautuslentojen vastustamista
Helsinki-Vantaalla. Juttuun liittyi todella pienimuotoinen mikromellakka
turvapaikanhakijoita puolustaneen papin, Marjaana Toiviaisen, taholta ja
vastapuolena oli poliisi.
Toiviainen oli
ollut matkalla Kabuliin palautettavien kanssa, mutta poliisi oli napannut
Toiviaisen kiinni ja pistänyt hänetkin putkaan. Toiviainen oli telonut itseään
lievästi jupakan yhteydessä. Hän kertoi asiasta FB-päivityksessään.
Kaikkein
hassuinta oli, että Suomi ensin hörhöt ja rajakki-vajakit pitivät poliisin
toimintaan liioiteltuna. Nuo hörhöt ja vajakit ovatkin viime viikkoina
kritisoineet juuri poliisia, kun muuta kritisoitavaa ei tunnu oikein olevan.
Aika tekopyhää selektiivisyyttä vajakeilta.
Aika hassua on
myös, että kaltaiseni ateisti joutuu puolustamaan kristityn papin toimintaa.
Olen jo niin vanha, että muistan oikein Martin Luther King ja Malcolm X:n
kansalaisaktivismin. Näen Toiviaisen toiminnassa paljon samaa.
On oikein ilahduttavaa,
että Toiviainen suhtautuu asiaansa niinkin vakavasti, että valmis pieniin
yhteenottoihin virkavallan kanssa. Poliisilla on asiassa omat intressinsä ja
toimintaohjeensa, mutta Toiviaisen kaltaisia ihmisiä tarvitaan, jotta Suomi
Ensin hörhöt ja rajakki-vajakit eivät hypi silmille.
On suorastaan
noloa, että me sekulaarit humanistit emme ole tehneet tarpeeksi
turvapaikanhakijoiden hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti