Persujen hajaannus, fasistien paniikki

Puolen vuosisadan kokemuksella kansalaisaktivismista minulla pitäisi olla kompetenssia sanoa erinäisistä asioista vaikka mitä; ja onhan minulla.

Perussuomalaisten hajaannus on aiheuttanut ainakin pienimuotoista paniikkia puolueen fasistisen siiven taakse ryhmittyneiden sekalaisten jengien keskuudessa. Näitä ryhmittymiä ovat Suomi Ensin -hörhöt, Rajat kiinni -kusipäät, Puhdistus-porukka, Suomen Sisun sekopäät. No on niitä muitakin, mutta nuo tulivat ihan ensimmäisenä mieleen.

Perussuomalaisten hajaannuksen jälkeen äärioikeistolta putosi pois paljon kriittistä massaa. Vallankaappaus puolueessa ampuikin äärioikeistoa omaan nilkkaan. Kismittäähän se, ehkä. Puolueen hajaannus ja sen implikaatiot on jo niin moneen kertaan käsitelty, ettei se ansaitse tämän enempää huomiota. Kiinnostava sosiologinen ja sosiaalipsykologinen ilmiö on persujen jakojäännöksen support-jengien epätoivoisuus.

Näiden support-jengien sekä reaalinen että potentiaalinen yleisö pieneni hajaannuksen yhteydessä radikaalisti. Uutena taktiikkana on valtamediaan kuuluvien keskustelupalstojen vyöryttäminen. Tähän projektiin ovat valikoituneet äärioikeiston ”intelligentsia”, mikä tarkoittaa lähinnä koherenttia kirjoitustaitoa.

Jo aiemmin olen vuosien saatossa kommentoinut sitä, kuinka persut ovat vyöryttäneet Uuden Suomen Puheenvuoro-palstaa. Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen kirjoittelu on vain yltynyt retoriikan koventuessa.

On aika surkuhupaisaa, että nämä fasistiset kommentaattorit kritisoivat valtamediaa (mitä lie se sitten tarkoittaakaan?) samalla pyrkien hyödyntämään näiden tarjoamaa medianäkyvyyttä. Kun näkyvyyttä on agendalle pakko saada, niin siihen kelpaa kaupallisen median alustat. Fasistien omat verkkojulkaisuthan ovat lukijamäärältään niin vähäisiä, ettei niistä ole propagandakanavaksi.

Minä muistan ajat jolloin samanmieliset julkaisivat jos jonkinlaista pamflettia ja manifestia ja yleisönä olivat toiset samanlaiset. Näin jälkeenpäin ajatellen ei niillä julkaisuilla ketään käännytetty omalle agendalle suopeaksi. Toisillemme me niitä kirjoittelimme. Paljon paremmin eivät pärjänneet 1970-lvun punk-henkiset pienlehdet.

Mahtaa olla ankeaa kun isommat tiedotusvälineet eivät kerro persuhenkisten fasistien edesottamuksista?

Meemit leviävät verkossa ja fasistien propagandasta huolimatta iso ihmisistä osaa erottaa fasistisen propagandan relevantista ja validista tiedonvälityksestä. Lopulta aika harva taitaa edes törmätä persujen fasistisen siiven propagandaan. Oikeastaan siinä olisi hyvä akateeminen tutkimusaihe.

Näistä kovaäänisistä uusoikeiston fasisteista tulee mieleen muinaiset taistolaiset ja muut äkkiväärät kommunistit. Paljon melua, todella vähän asiaa.