Vaikerointia hengellisillä syventymispäivillä

Jokavuotiseen tapaansa patavanhoillinen ja taantumuksellinen verkkojulkaisu, Seurakuntalainen, antaa palstatilaa Suomen Raamattuopiston järjestämille hengellisille syventymispäiville. Toki Seurakuntalainen saa kirjoittaa ihan mitä lystää.

Juttu oli otsikoitu: Kirkon piti muuttaa maailma, mutta nyt maailma on muuttamassa kirkon.

Otsikon implisiitti väite on, että kirkko (kollektiivisesti ne kaikki kristinuskon kuppikunnat) ovat joutuneet sopeutumaan sekulaariin yhteiskuntajärjestykseen. Otsikko on Seurakuntalaisen kriteerien mukaan jopa harvinaisen rehellinen. Kristillinen kirkko on epäonnistunut dominantissa hegemoniassaan. Asia ei ole oikeastaan lainkaan yllättävä, sillä reaalimaailmaa koskeva tieto on syrjäyttänyt maagiseen ajatteluun perustuvan alistavan ja syrjivän kristillisen totalitarismin.

Edellisen perusteella jutussa esitetään heti aluksi varsin erikoinen väite: Moni puolustaa ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa, mutta vastustaa kristinuskoa.

Oletetaan, että väite on tosi, sillä väitteen totuusarvo pystytään riittävällä varmuudella todentamaan. Kun juttua lukee eteenpäin, niin heti perään seuraa kuitenkin epätosia väittämiä: ihmisoikeudet ja tasa-arvo eivät ole kristinuskon tuotteita vaan paljon varhaisempia. Tällainen kiemurtelu on kristinuskon valkopesulle kovin tyypillistä: Kaikki hyvät asiat omitaan, mutta kaikki negatiiviset seikat projisoidaan muualle. Historiallisesti kristinusko on suoriutunut todella huonosti niissä asioissa, joista se pyrkii ottamaan kiitoksen itselleen.

Seurakuntalainen lanseeraa jutussaan myös eksentrisen käsitteen uskonnollinen tyhjiä. Tämä lienee yksi variantti militaristisesta ja kolonialistisesta käsitteestä sotilaallinen tyhjiö. Sotilaallinen tyhjiö ei ole historiallinen fakta, eikä sellainen ole uskonnollinenkaan tyhjiö.

Uskonnollinen tyhjiö sisältää implisiitin oletuksen eri uskontojen vaihdannaisuudesta. Euroopassa uskonnot ovat korvautuneet uskonnottomuudella, voisi myös sanoa ”ei-uskonnolla”. Yleisempi johtopäätös historiallisesti on yksinkertaisesti se, että kaikkialla missä uskonnot ovat väistyneet tai syrjäytetty hegemonisesta asemastaan, siellä on elintasoa parantunut.

Jutussa sentään esitetään harvinaisen rehellinen johtopäätös: Yhtenäiskulttuurin perään on tuha haikailla.