Aina kun uskosta
pyritään tekemään rationaalista ja ”rationaalisiin” argumentteihin perustuvaa,
niin niskakarvat nousevat pystyyn.
Tälläkin kertaa
asialla oli patavanhoillinen verkkojulkaisu, Seurakuntalainen, joka antoi tilaa apologeetaksi havittelevalle
Miikka Niiraselle. Kaikki näiden ”uskonsankarien” uskon puolustuspuheet on
ammuttu alas niin monta kertaa, että niiden kommentoiminen on oikeastaan aika
turhauttavaa, mutta niihin vastaaminen on välttämätöntä, jotta näiden sankarien
bullshit jää sille kuuluvalle paikalle.
Niiranen ottaa
esille kosmologisen argumentin ja siitä johdetun Kalam-argumentin. Tämän
ensimmäiseen syyhyn perustuvan argumentin juuret kristillisessä
uskonnonfilosofiassa voidaan jäljittää Aristoteleeseen, vaikka samansuuntaisia
väitteitä löytyy sitäkin varhaisemmilta filosofeilta.
Kausaaliketjussa
ajaudutaan umpikujaan ensimmäisen syyn kohdalla. On pelkästään älyllistä
epärehellisyyttä nimetä alkusyy esim. joksikin jumalaksi, kun kaikki muu
ainakin periaatteessa olisi verifioitavissa. Tällaisesta presuppositionalismia
on käsitelty tässä blogissa jo vuosia sitten. Alkusyy uskomus ei ole
filosofisesti oikeutettu uskomus ja tästäkin aiheesta on kirjoitettu monta
kirjaa. Siitä huolimatta apologeetat jatkavat bullshitin levittämistään.
Tieteellinen
tutkimus on osoittanut, ettei universumin olemassaololle voida esittää
ainuttakaan alkusyytä. Sellaista ei edes tarvita. Universumi on ja toimii
täsmälleen samalla tavalla nimettiinpä alkusyy tai ei.
Miika Niiranen
kompastuu myös suunnittelu- ja hienosäätöargumenttiin. Maailmankaikkeuden
rakenne palautuu muutamaan luonnonlakiin, jotka pohjatuvat alkeishiukkasiin.
Niirasen ja kumppaneiden argumentti uppoaa siihen, että heidän jutuissaan
universumilla on jokin päämäärä, joka edellyttää tietenkin ”hienosäädettyä”
rakennetta. Oikeasti universumi sattuu vain olemaan tällainen, eikä sillä ole
mitään päämäärää tai determinististä kehityskaarta, jonka tuloksena oli
universumia havainnoiva homo sapein.
Uskonsankarit
ripustautuvat mielellään koomiseen moraaliargumenttiinsa ja niin tekee
Niiranenkin.
Jos ei ole Jumalaa ja olemme pelkkiä
atomeja, universaaleille moraalisille arvoille ja velvollisuuksille ei ole
mitään perustetta.
Me nyt vain
olemme pelkkiä atomeja ja tämä voidaan todentaa, eikä Niiranen esitä
ainuttakaan verifioitua evidenssiä, että asia olisi jotenkin toisin. Ihminen
koostuu tietyllä tavalla järjestäytyneistä atomeista. Mitään moraalista
auktoriteettia tai sellaiseksi nimettyä ei tarvita, sillä evoluutiobiologia ja
evoluutiopsykologia selittävät moraalia oikein pätevästi. Sitä paitsi kaikkien
jumalolentojen moraali on niin ala-arvoista, ettei siitä ole universaaliksi, ei
edes partikulaariseksi, moraaliksi. Moraaliargumenttiin vetoaminen maalaa
uskonsankarit entistä ahtaammin nurkkaan ja hyvä niin.
Noita Niirasen
selvästi epätosia väitteitä voisi kritisoida pitempäänkin, mutta silloin tästä
postauksesta tulisi kirjan pituinen, joten tämä tällä kertaa.
Johtopäätöksenä
voi lyhyesti todeta apologeettojen olevan epärehellisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti