Tiede on lähtökohtaisesti liberaalia

Liberalismin yksi erityispiirre on uteliaisuus ja skeptisyys.

Liberaali suhtautuu kaikkeen varauksella, mutta on sen verran utelias, että pyrkii selvittämään asioita ja ilmiöitä, joita ei tiedä tai ymmärrä. Täten liberaali maailmankatsomus ei revi dogmeja muinaisesta mytologiasta tai sentimentaalista väitelauseista siitä, miten toivoisi asioiden olevan.

Tiede ja tieteellinen tutkimus on lähtökohtaisesti liberaalia. Mikään ei ole kiellettyjen tutkimusaiheiden listalla. Liberaali tieteentekijä kulkee sinne minne evidenssi kuljettaa, vaikka tuo todistusaineisto olisi kiusallista ja vakaumuksen vastaista, jos nyt sattuu omaamaan dogmia lähenevän vakaumuksen.

Liberaali tieteentekijä on vapaa vaihtamaan näkemystään silloin kun todistusaineisto sitä edellyttää. Muuttumattomia tekijöitä liberaalille tieteilijälle on vähän: muutama verifioitu luonnonlaki tule ensimmäiseksi mieleen.

Liberaali tiede ei tee tutkimusta siten, että lopputulos on määritelty etukäteen ja sitten yritetään vääntää väkisin tuota ”lopputulosta” tukeva evidenssi.  

Liberaalin tutkimuksen tuloksilla on paremmat käytännön sovellutukset kuin myytteihin ja mytologiaan perustuvilla johdannaisilla. Faktat ovat aina väistämättä liberaalien tieteentekijöiden puolella, joten niistä voi johtaa jopa hyvin toimivia yhteiskuntapoliittisia toimintaohjelmia.

Tänä kesänä Jyväskylän yliopiston professori, Tapio Puolimatka, on kirjoituksillaan verifioinut kaiken tuon tuossa yllä sanotun. Puolimatkan taustaoletukset tuntien hän on kykenemätön hyväksymään oman vakaumuksensa kannalta karuja faktoja, joten ainoa puolustus on raivokas hyökkäys käyttämällä täysin perusteettomia väitteitä. Ilmeisesti Puolimatka ihan tosissaan uskoo, että yleisö ei huomaa kusetusta. Kusetukseenhan näiden uskonnollisen vakaumuksen omaavien pseudo-tieteilijöiden teesit perustuvat.