Joskus,
oikeastaan usein, tarinoidessani teistin kanssa, teisti esittää jumaluskonsa
perusteeksi sen, että ilman jotain jumalaa elämä olisi merkityksetöntä. Kukaan
heistä, ei vain koskaan pysty kertomaan miksi ja miten jokin jumalhahmo ja usko
sellaiseen tekisi elämästä millään tavoin merkityksellistä.
Maaginen
ajattelu taivaista ja helveteistä (molempia on vaikka kuinka monta kategoriaa)
tekee elämästä alkuerän, jonka perusteella arvotaan osallisuus taivaalliseen
teemapuistoon. Tällainen ajattelu se vasta tekeekin elämästä merkityksetöntä.
Miksi elämällä
tulisi olla jokin merkitys? Elämä on oikein antoisaa vailla merkitystäkin.
* * *
Teistien
pakkomielteenä on oman jumaluskonsa ja siitä johdettujen moraalia koskevien
väittämien saattaminen kaikki koskevaksi pakoksi ja lievimmilläänkin
velvollisuudeksi. Tällainen on pelkästään arroganttia, varsinkin kun tuolle
jumalhahmolle ja siihen uskomiselle ei löydy ainuttakaan luotettavaa
rationaalista perustetta.
Vain liberaali
yhteiskunta takaa jumaluskosta vapaan yhteiskuntajärjestelmän. Sellaisen
puitteissa aavikkobarbaarien uskomuksiin nojaavatkin voivat harjoittaa maagista
ajatteluaan. Tosin heti kun he ryhtyvät vaatimaan uskoaan yhteiskunnan
perustaksi, liberaalissa yhteiskunnassa kriittiset äänet nousevat vastarintaan.
Liberaalissa yhteiskunnassa aavikkobarbaarien uskomukset eivät voi olla
hegemonisessa asemassa.
* * *
Uskontojen
metafyysinen hölynpöly on viehättävää. On aina yhtä hämmästyttävää, kuinka
jotkut pitävät metafyysisiä olioita reaalimaailman olioina. Sellainen vaatii
suurta itsepetosta. Ehkä teistit eivät pidä metafyysisiä olioitaan hölynpölynä?
Se taas kuuluu jo lähinnä psykiatrian alaan. Deluusio on aina deluusio vaikka
kyse olisikin jostain jumalasta.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti