Taas koukutetaan lapsia

Patavanhoillinen verkkojulkaisu, Seurakuntalainen, antaa usein tilaa kirjoituksille, jotka lähenevät lapsien hyväksikäyttöä tai ainakin valehtelua lapsille.

Seurakuntalaisen bloggarina toimiva Elämä-lehden päätoimittaja Juha Vähäsarjan uusin kirjoitus oli otsikoitu: Katkeaako hyvä ketju? Otsikko ei kerro paljon jutun sisällöstä, mutta jutusta selviää, että Vähäsarjaa kyrsii se, että lapsia ei enää onnistuta nappaamaan epätosiin väittämiin perustuvaan kristinuskoon entiseen malliin ja tästä on seurannut kristinuskon hegemonian sortuminen.

Vähäsarja: Kun jo lapsena päiväkerhoissa, jumalanpalveluksissa, leireillä, seuroissa ja hengellisillä kesäjuhlilla hengitetään sanan ja virsien ilmaa ja opitaan kristittyjen rakkautta ja yhteyttä, menevät uskon aakkoset syvälle elämää opettelevan lapsen ja nuoren sydämeen. Näistä lapsista kasvaa uskovia nuoria ja uskovista nuorista tulee kutsumustietoisia työntekijöitä ja kutsumustietoiset työntekijät tekevät työtä, joka kutsuu lisää uusia joukkoon.

Vähäsarjaa harmittaa, että tappavan haitalliseen uskonsuuntaukseen on aina vain vaikeampaa värvätä kiihkomielisiä uusia tyranniaa kannattavia uskovia. Kaikki se mitä kristityt markkinoivat ”rakkautena”, on pelkästään alistamiseen pohjaavaa syrjintää. Nykyään useimmat vanhemmatkin ovat sen verran valistuneita, etteivät altista lapsiaan aavikkobarbaarien mytologialle. Sellainen nimittäin on täysin lasten hyväksikäyttöön verrattavaa.

Kirkko tarvitsee herätysliikkeet rinnalleen kasvattamaan lapsista ja nuorista raittiita kristittyjä. Kirkko tarvitsee uskovat työntekijänsä rohkaisemaan heitä uskon tielle ja kirkon työhön.

Olisiko aika herätä kirkkoromantiikan päiväunilta huomaamaan, että tällä tiellä kirkon keskeinen arvoasema tullaan varmasti menettämään.

Siinä se tuli: …kirkon arvoasema tullaan menettämään! Tämä taas tarkoittaa, että syrjintään ei jää oikeutusta. Uskovat eivät pääsisi enää sanelemaan miten muiden tulee elää.

Tuollaiset ”vähäsarjat” ovat sellaisia paskiaisia, että heidän hegemoniansa joutikin mennä. Kukaan ei jää kaipaamaan, paitsi toiset ”vähäsarjat”.