Nykyisen
maailman merkittävin kysymys kuuluu: Kuinka käy liberalismin?
Liberalismi on
yksi maailman uusimmista ajatussuunnista. Liberalismia edelsivät vuosituhannet
tribalismia, ja eri variaatioita tyranniasta. Liberalismilla oli lyhyet
tähtihetkensä antiikin Kreikassa ja Roomassa. Renessanssin liberalismi jäi
sekin lyhyeksi.
Vasta valituksen
ajasta lähtien liberalismi on ollut varteenotettava poliittinen toimintaohjelma
ja sekin vain osassa maailmaa.
Liberalismi on
työn alla oleva projekti, joka ei koskaan tule valmiiksi, sillä liberalismissa
ei ole lopputuloksen määrittelevää dogmia. Oikeastaan lopputulosta ei edes ole
olemassa.
Liberalismi on
tällä hetkellä ainoa konservatiivista tyranniaa vastustava ajatussuunta.
Konservatismi on onnistuneesti murskannut muun vastarinnan tai sulauttanut
vastarinnan itseensä tehden siitä konservatiivisen strategian.
Kun liberalismi
on johtava poliittinen ohjelma, myös konservatiivit saavat sanoa sanottavansa.
Liberaalissa yhteiskunnassa heillä ei kuitenkaan ole oikeutta pakottaa muut
omaksumaan oma maailmankatsomuksensa. Kun yhteiskunnan instituutiot ovat
liberaaleja, vältytään konservatiivien masinoimalta pakolta ja tyrannialta.
Täten
liberalismi on ylivoimainen poliittinen arvo ja toimintaohjelma. Viime vuosina
liberaalit ovat olleet vaisuja artikuloimaan oman erinomaisen agendansa
puolesta. On siis aika palauttaa äänekäs
liberalismi yhteiskunnalliseen debattiin.
Myös radikaali
liberalismi puolustaa paikkaansa nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä. Vain
radikalisoimalla liberalismi voidaan konservatiiviselle taantumukselle asettaa
uskottava vastavoima.
Kun liberalismi
tekee jälleen edistyksestä varteenotettavan päämäärän, konservatiiveille ei jää
ainuttakaan uskottavaa argumenttia oman alistavan tyranniansa puolesta.
Poliittiset
kiistat päätyvät usein kysymyksiin epistemologiasta: Voimmeko tietää, mikä on
ihmisarvoinen yhteiskunta? Oma vastaukseni on ”kyllä”. Tuo yhteiskunta on
liberaali yhteiskunta.
Liberalismi ja konservatismi eivät ole välttämättä ristiriidassa (toisin kuin esimerkiksi liberalismi ja vasemmistolaisuus). Esimerkiksi liberaali henkilö kannattaa leipomon oikeutta olla leipomatta kakkua homohäihin. Eihän muunlaiseen lopputulokseen voisi tulla, jos uskoo, että yrittäjällä on vapaus valita asiakkaansa. Liberaalit ja konservatiivit suhtautuvat myös myönteisesti vapaaseen markkinatalouteen, vaikkakin ehkä vähän eri syistä ja pieniä painotuseroja tehden.
VastaaPoista