Kristillinen pyramidihuijaus

Kristinusko on ollut parituhatta vuotta menestynyt pyramidihuijaus. Aina on löytynyt riittävästi uusia maksavia verkoston jäseniä. 

Tyypillisesti huijauksen uhrit eivät usko tulleensa huijatuiksi, vaikka rahat ovat huvenneet. He eivät usko huijaukseen, vaikka huijari todettaisiin oikeudessa huijariksi.

Lähetyskäsky on kristillisen pyramidihuijauksen perusta. Jokainen huijaukseen osallistuva velvoitetaan hankkimaan uusia käännynnäisiä eli uhreja. Palkkio on jotain niin epämääräistä kuin iankaikkinen elämä. Huijauksen uhrille ei kuitenkaan voida esittää mitään näyttöä palkinnon reaaliarvosta. Kukaan ei ole todistettavasti pystynyt lunastamaan luvattua palkintoa.

Mikäli potentiaalinen uhri kieltäytyy osallistumasta huijaukseen, niin rangaistus on sekin jotain iankaikkiseksi väitettyä; tässä tapauksessa kaiketi rangaistuksella tarkoitetaan kadotusta, jonka äärimmäisenä muotona ovat visiot ja fantasiat kuvitteellisesta helvetistä.

Rangaistuksestakaan ei ole mitään evidenssiä. Niinpä rangaistus on sekin fiktiota. Täytyy olla jo valmiiksi tasapainoton yksilö, jos kuvitteellisella rangaistuksella uhkailulla pystytään joku taivuttamaan osalliseksi huijaukseen. Tässä vaiheessa huijattu on vielä uhri, mutta jos hän jatkaa ketjua eteenpäin tulee hänkin osalliseksi huijaukseen.

Miksi evankelioimiseen perustuvaa huijausta ei ole kriminalisoitu? Kuluttajansuojalaki ei valitettavasti ulotu uskonnollisiin pyramidihuijauksiin. 

Kristinuskon markkinointistrategiahan on myydä tuotetta, jolla ei ole muuta kuin haitallisia vaikutuksia. Uskosta esitetään väittämiä, jotka eivät selvästikään pidä paikkaansa. Miksi uskonnollisen markkinoinnin tulisi saada erityistä suojaa?

Jos jokin yritys käyttäisi yhtä valheellista markkinointia, niin ko. yritys joutuisi vastaamaan tekemisistään markkinatuomioistuimessa. Uskonnollisen virheellisen markkinoinnin väärinkäytöksistä ei vastaa kukaan: niinpä aina löytyy uusia uhreja.

Evankelioimista voidaan pitää myös monitasomarkkinointina. Monitasomarkkinointi voidaan määritellä esimerkiksi seuraavasti:

Monitasomarkkinointi on lähtökohtaisesti laillinen tapa markkinoida tuotteita ja palveluita sekä värvätä uusia värvääjiä tekemään samoin, mutta lain suomia porsaanreikiä on mahdollista käyttää hyväksi niin, että laiton rahankeräys naamioidaan tavanomaiseksi kaupankäynniksi, jota harjoitetaan monitasomarkkinoinnin tapaan. (Lähde: Wikipedia)

Uusille uhreille myydään jos jonkinlaista hengellistä kirjallisuutta. Jäsenmaksuja ja kannatusmaksuja (kolehdit ja kymmenykset) kerätään siten, että monesti uhrit velvoitetaan antamaan rahaa milloin mihinkin uskonollisin fraasein puolustettuihin tarkoituksiin, vaikka ko. tarkoitus olisi antajan/uhrin kannalta selvästi haitallinen.

Pyramidipelin ja laillistetun verkostomarkkinoinnin erosta Wikipediassa sanotaan seuraavasti:

Laillisen verkostomarkkinoinnin ja pyramidipelin välinen ero on osittain siinä, tuleeko järjestelmässä liikkuva raha ensisijaisesti osallistujilta itseltään (laiton pyramidipeli) vai tuotteiden ja palveluiden myymisestä verkoston ulkopuolisille asiakkaille (laillinen verkostomarkkinointiyritys). Suomen lakien ja asetusten mukaan rahankeräysrikokseksi riittää kuitenkin jo se, että vain osa kaupankäynnistä on ns. vastikkeetonta myyntiä eli kun tuotteita, koulutusta ja markkinointimateriaalia myydään reiluun ylihintaan, voidaan se tulkita rahankeräysrikokseksi vastikkeettoman osuuden eli ylihinnan osalta.

Kristillinen pyramidihuijaus on laittomuuden rajamailla; enimmäkseen laittomuuden puolella.