Fundamentalismi autenttista uskoa? Tuskinpa vain

Suomalainen uskonnollinen oikeisto on omaksunut amerikkalaiselta uskonnolliselta oikeistolta propagandatarkoituksessa esitetyn väitteen, että fundamentalismi olisi jollain tavoin autenttisempaa uskoa.

Kun uskonsuuntaukset käyvät julkista debattia niin fundamentalistit – esimerkiksi Raamatun kirjaimellisen tulkinnan kannattajat – väittävät edustavansa alkuperäisempää, autenttisempaa ja siten oikeampaa uskoa kuin mm. liberaalit evankelis-luterilaiset. Tällainen asetelma heijastuu lopulta näiden ryhmien poliittisiin pyrkimyksiin. Tästä on viime aikoina saatu Suomessakin muutamia esimerkkejä. Kristinuskon hegemonia-aseman murtuminen länsimaisissa yhteiskunnissa on pannut eri kuppikunnat huutamaan toistensa päälle ja yli.

Kun tuota autenttista uskoa yritetään ujuttaa politiikkaan niin nämä ”oikeat tosiuskovat” mielellään väittävät kuvittelemansa autenttisen uskon olevan relevantti ja validia peruste esim. lainsäädännölle. Fundamentalismi, joka käytännössä tarkoittaa uskonnolliseen vakaumukseen perustuvaa harvainvaltaa, on poliittisen vaikuttamisen yhteydessä yritetty häivyttää erilaisiin sosiaalipoliittisiin ohjelmiin. Nämä ohjelmat hyvin harvoin parantavat kansalaisten hyvinvointia. Sen sijaan ne tavoittelevat tietyn kuppikunnan oikeutta valtaan, jonka perusteella juuri tuon kuppikunnan ”oikeaa” uskoa tulee muiden kunnioittaa.

Poliittinen ja erityisesti uskontopoliittinen debatti ei vain toimi niin: Kaikki näkemykset altistuvat kritiikille.

Tästä päästään sujuvasti siihen, että erityisesti uskonnollinen oikeisto kokee kritiikin vainoamisena. Näin ainakin heidän puheidensa perusteella.

Uhkakuvana uskonnollinen oikeisto esittää sellaisen täysin perättömän jutun kuin kristinuskon kriminalisoimisen. Kyllä se mahtaa harmittaa kun uskonnollinen oikeisto ei enää laillisesti syrjiä ja sortaa muita. Nämä ”muut” voivat olla keitä tahansa toisinajattelijoita.

Suomessa uskonnollinen oikeisto on luonut kuvitteellisen uhkakuvan kuvitteellisesta vihervasemmistolaisesta kulttuurimarxismista. Koskaan he eivät kuitenkaan kerro, ilmiön määritelmää ja sitä kuinka ilmiö näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa. Uskonnolliselle oikeistolle oikeudenmukaisuuden toteutuminen on kaiketi kulttuurimarxilaisuutta, koska se kaventaa heidän mahdollisuuksiaan harjoittaa sortoa ja syrjintään. Kristinuskon hegemonia murtui tässäkin asiassa ja hyvä niin.