Kansalaisaloite
eutanasian puolesta on ollut avoinna allekirjoituksille reilun viikon ja jo nyt
Kristillisdemokraattien Peter Östmanin, Sari Tanuksen ja Sari Essayahin
mielikuvitusystävä, kosminen taivasheppu, on pahoittanut mielensä.
Asiat kertoi
ensimmäisenä Peter Östman KD-lehdessä 11.11.2016. Peter Östman kysyi: Voimmeko itse päättää milloin kuolemme?
Östmanille voi
vastata lyhyesti: Kyllä! Östman voi tehdä itsemurhan esimerkiksi minuutin
päästä. Siihen ei ole Östmanin mielikuvitusystävällä nokan koputtamista. Siiten
Östman kiemurtelee kuin korkkiruuvi sen kanssa, että kun eutanasiaa ei ole
Suomessa aiemminkaan hyväksytty, niin sitä ei pitäisi hyväksyä nyt. Maailman
muuttuu. Kristinuskon hegemonia on tässäkin asiassa murtunut, joten hyvää
sekulaaria perustetta eutanasia kieltämiselle ei ole.
Seuraavana oli
vuorossa Kristillisdemokraattien puhuva aasi, Sari Tanus. Edelleen KD-lehdessä
12.11.2016 Sari puhui pehmeitä. Jos Tanuksen tunaroinnista jotain selväjärkistä
yrittää poimia, niin se kaiketi(?) tiivistyy tähän: Meillä ei ole kristallipallon palasta elämän loppuvaiheisiin –
parantumatonkin sairaus voi muuttaa suuntaansa.
Tuo em. olikin
Tanuksen lausunnon ainoa fakta. Parantumattomasti sairas on täysi kykenevä
arvioimaan itse omaa tilaansa. Jos hän haluaa kuolla, niin häntä on autettava
kuolemaan. Yhtään hyvää argumenttia eutanasiaa vastaan Tanus ei pystynyt
esittämään. Ei tietenkään, kun kaikki argumentit pohjatuvat Raamattuun ja
mielikuvitusystävän kuviteltuun mielipiteeseen, niin metsään mennään rytisten.
Viimeisempinä
mielipiteensä esitti Sari Essayah Uuden
Suomen Puheenvuoro-palstalla 14.11.2016. On se kova paikka Krisuille tuo
eutanasia. Essayah sentään yritti argumentoida näkemyksensä puolesta, mutta
metsään meni hänkin. Essayah yrittää perustella asiaansa muuttuneilla asenteilla.
Ovathan nuo asenteet muuttuneet; nimittäin eutanasialle suosiollisemmiksi.
Uuden Suomen
kommenttiosuudessa eräs lukija sanoi: Se
on varmaa, että kuolema lopettaa elämän ja kivut. Essayahin kristillinen
maailma on tyly. Se suorastaan ihannoi pitkää kitumista, vaikka mitään toivoa
ei ole. Tärkeintä siinä on hengissä pysyminen ja hengissä pitäminen
mahdollisimman pitkään mistään muusta piittaamatta. Minä kuitenkin haluan
elämältä enemmän kuin pelkkää kivuliasta hengissä pysymistä.
Häijyjä ihmisiä
nuo Krisut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti