Kristillinen
verkkojulkaisu Seurakuntalainen jatkaa
valitsemallaan linjalla 22.11.2016 julkaistulla jutulla, joka oli otsikoitu: Lapsella on oikeus uskoa.
Seurakuntalainen
on valinnut linjakseen lasten ja nuorten värväämisen. Kun lapsiin itseensä
kohdistuva evankeliointi ei ole ilmeisesti tuottanut tulosta, niin nyt vedotaan
vanhempiin, jotta nämä ehdollistaisivat lapsensa tiettyjen uskonnollisten
dogmien kannattajiksi.
Värvääminen on
vain muodoltaan vähän pehmeämpää kuin islamistien vastaava. Tavoite molemmilla
kuppikunnilla on sama: Uusien mahdollisimman jyrkkien jäsenten värvääminen.
Seurakuntalainen:
Vielä kolme
vuosikymmentä sitten, tämän päivän äitien ja isien lapsuudessa, ei ollut
ollenkaan tavatonta, että jokainen koulupäivä alkoi aamuhartaudella tai
yhteisellä virren veisuulla. Nyt tilanne on toinen. Missä lapsi kuulee
Jumalasta?
Tuo kolmekymmentä vuotta on ihan hihasta ja hatusta
vedetty; viisikymmentä vuotta saattaisi olla oikeampi. Sitä paitsi nuo
aamuhartaudet olivat yksi syy, miksi kristinusko menetti muutamassa
vuosikymmenessä hegemonia-asemansa. Lapsikin ymmärtää, että Raamatusta revityt
jutut ovat humpuukia.
Sitä paitsi kyllä lapsikin kuulee juttuja tuosta fundisten
mielikuvitusystävästä, Jumalasta. Sellaisten juttujen uskottavuus vain lähentelee
nollaa. Vanhemmat eivät enää halua valehdella lapsilleen jostain maagisesta
taivashepusta ja hyvä niin.
Seurakuntalainen yrittää piilottaa faktan muun tekstin
joukkoon: Jos lapsi ei kasva
uskonnon piirissä, hän oppii uskonnottomuuden. Asia ei ole kyllä aivan
noin: Lapsi oppii välinpitämättömyyden uskontoja kohtaan. Sekin on terveempi
suhtautuminen kuin uskominen joihinkin täysin todentamattomiin olioihin.
Seurakuntalaisen
juttu on enimmäkseen olkiukkojen piiskaamista. Sillä yritetään taas kerran
puolustaa lapsiin kohdistuvaa epäeettistä värväystoimintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti