Helsingin Sanomat julkaisi tänään Rosa Meriläisen kolumnin, joka
oli otsikoitu: Kiitos paljosta, kirkko,
mutta voisitko erota valtiosta, jos sen meno ei maistu?
Aika monta Rosan esittämää
kohtaa voin allekirjoittaa. Tosiaan, miksi Suomessa kahdella uskonnollisella
puulaakilla on mitään eri- ja etuoikeuksia?
Ilmeisesti Rosan verbaalisen
ilotulituksen oli aiheuttanut se, että Suomessa uskonnolliset puulaakit,
ev.lut. ja ortodoksi-puulaakit, eivät ole oikein suopeita samaa sukupuolta
olevien kirkolliselle vihkimiselle. Tämä aihe alkaa hieman väsyttää, mutta
onneksi on niitä, jotka jaksavat pitää tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta
tärkeää asiaa esillä.
Itseäni kiinnostivat mm.
seuraavat Rosan esittämät seikat: ...
kirkot erotkoon valtiosta ja kiihkoilkoon
yhteiskunnan konservatiivikulmassa ilman, että meidän muiden täytyy jatkossa
sietää kristityn enemmistön palvontamenoja ja rahantarpeita.
Sitten Rosa lataa: Jokaisen ei-kristityn on löydettävä oma
tapansa navigoida todellisuudessa, jossa kristitty enemmistö etuoikeutensa
turvin kaappaa yhteiset juhlamme omikseen ja kertoo meille muille, ettemme
kuulu joukkoon, eikä meidän katsomuksemme ole yhtä arvokas kuin heidän.
Näitä asioita on pähkäilty tässä
blogissa pian kolme vuotta. Mitä pitäisi tapahtua, jotta valtion ja kirkon ero
todella toteutuisi. Ovatko kansanedustajat niin munattomia, etteivät uskalla
ottaa tätä merkittävää askelta?
Rosan kolumnin voi lukea tuolta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti