Piispa ja arkkipiispa

Piispoista Helsingin piispa Irja Askola ja arkkipiispa Kari Mäkinen ovat aiemmin tänä vuonna ilmoittaneet jäävänsä eläkkeelle.

Askolalle on valittu jo seuraaja, Teemu Laajasalo. Mäkisen seuraaja valitaan myöhemmin. Sekä Askola että Mäkinen ovat varsin liberaaleja, oikeastaan hyvinkin moderneja ja humaaneja ihmisiä. En ole oikein perehtynyt, mitä suuntausta Askolan seuraaja Laajasalo edustaa. Se kaiketi selviää myöhemmin.

Suomen ev.lut. kirkon taantumukselliset ovat jo ryhtyneet vastaiskuun, ryhtyivät jo silloin kun Askola ja Mäkinen eivät vielä olleet ilmoittaneet eläköitymisestään. Nämä kaksi piispaa saivat niin paljon kuraa niskaansa ”tosiuskovilta”, että heikommat yksilöt olisivat saaneet varmasti hermoromahduksen.

Taantumuksellisia vanhoillisia piirejä ärsytti sekä Askolan että Mäkisen suopea suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin ja maahanmuuttajiin. Toki Askola ja Mäkinen puolustivat muitakin yhteiskunnan heikompiosaisia, mutta nuo kaksi em. ryhmää joutuivat konservatiivien hampaisiin.

Askola leimattiin ”ekolesbofeministiksi” ja Mäkinen jopa ”antikristukseksi”. Uskonnollisten yhteisöjen ulkopuolisena tarkkailijana voin allekirjoittaa monta Askolan ja Mäkisen humaania näkemystä, mutta en yhtäkään konservatiivien ko. piispoihin kohdistuvaa kriittistä argumenttia.

Konservatiivisille fundamentalisteille voin sanoa ihmetteleväni sitä, että miksi teidän uskonne ja siitä johdetut toimenpiteet ovat aina ja varmasti mahdollisimman vastenmielisiä. Sellainen tekee teistäkin vittumaisen vastenmielisiä ihmisiä. Näissä asioissa pisteet menevät Askolalle ja Mäkiselle.