Kolme
tamperelaista koululaista sai yhden suomalaisen puolueen polvilleen. Se on jo
sen luokan suoritus, että sille täytyisi nostaa hattua, jos minulla olisi
hattu. Kelpaako lippalakki tai pipo?
Koululaisilla on
enemmän vaikutusta kuin viime viikolla lakkoilleilla duunareilla. Lakko on
sekin ihan tarpeellinen voimannäyttö, mutta nuorten ulkoparlamentaarinen
kannanotto kertoo enemmän siitä, mikä on suunta. Yhdenmukaisuutta tavoitteleva
perussuomalaisuuden kultti ei voi hyvin.
Perussuomalaisten
damage control on vain pahentanut heidän tilannettaan. Kaikki yritykset ovat
menneet selittelyn puolella. Selittely taas on ollut salaliittoteorioiden
viljelyä ja monistamista. Nuoriin sellainen selittely ei uppoa. Täytyy olla aika syvällä perussuomalaisessa
kultissa, jos pitää selittelyä uskottavana.
Nuoria ei
nykyään pysty kuohimaan munattomiksi myötäilijöiksi. Tästä syystä
perussuomalaiset ovat joutuneet perääntymään maagiseen kulttikäyttäytymiseen.
Maaginen ajattelu helpottaa kognitiivista dissonanssia. He ovat menettäneet
nuorten kannatuksen, jos kannatusta nyt alun alkaenkaan oli.
Ennen muinoin
puolueilla oli nuorisojärjestönsä. Kai sellaisia on vieläkin olemassa. Niiden
vaikutus vain on marginaalinen. Hyvä niin.
On hassua, että
nuoria sanotaan passiivisiksi. Poliittisen puolueen kyykyttäminen ei ole
osoitus passiivisuudesta, päinvastoin.
Kun perussuomalaiset
huomenna heräävät, uusi kommandoisku tapahtuu jossain muualla kuin
tamperelaisessa koulussa. Kun agenda on vastenmielinen, niin vastarintaa on
odotettavissa kaikilla foorumeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti