Prosenttijengien vaaliliitto, krisut & persut

Juuri kun olin ehtinyt pohtia perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien lähentymistä, niin persujen äänenkannattaja Suomen Uutiset kertoi, että krisut ja persut ovat muodostaneet Varsinais-Suomessa vaaliliiton.

Tämä vaikuttaa kahden prosenttipuolueen taholta paniikkiratkaisulta. Kun kummankaan puolueen äärioikeistolainen agenda ei oikein sytytä vaan synnyttää pelkästään vastarintaa, niin jotain oli keksittävä. Persut asettavat yhteiselle listalle 14 ehdokasta ja krisut 3. Tavoitteena on yhteensä neljä paikkaa eduskuntaan. Nähtäväksi jää pääseekö kyrpä otsassaan pullisteleva Ville Tavio tällä kertaa läpi. Seiska-julkkis Kike Elomaan paikka taitaa olla sekin uhattuna. Siinä ne olivatkin Varsinais-Suomen kärkipoliitikot persujen ja krisujen yhteiseltä listalta.

Tarinan mukaan molemmat puolueet päättävät itsenäisesti ehdokkaista, näkisipä vain. Eiköhän siellä puoluetoimistoissa pohdita nimilistaa. Persujen kannalta ehdokasasettelu lienee helpompaa, idiootteja löytyy aivan varmasti tarpeeksi. Krisuilla taitaa olla vähän vaikeampaa. Muutama viikko sitten heidän äänenkannattajansa KD-lehti nillitti siitä, että sopivia ja päteviä ehdokkaita on vaikea löytää. En lainkaan ihmettele miksi. Taantumukselliset ehdokkaat ovat prosenttijengiä, mutta ehkä heistä joku pääsee jollain konstilla läpi.

Vaaliliittoa oli pohdittu oikein perussuomalaisten tuumaustunnilla. Kukas muu sitä tuumaustuntia pitää kuin persujen työmies, raiskauksestakin Matti Putkonen. Jos ikinä saisin mahdollisuuden tavata Putkosen, niin minulla olisi hänelle vain yksi kysymys: Mikä sai sinut tunkemaan pissavehkeesi vastanhankaisen naisen pimperoon? Jatkokysymys voisi olla, jos Putkonen ei ennen sitä heittäisi minua ulos tilaisuudesta: Onko raiskaustuomio edellytys ja minimivaatimus persujen työmieheksi? Kai raiskaus sitten tekee Putkosesta oikein kansallismielisen ja isänmaallisen työmiehen. Tosi tuokin titteli ”työmies” on niin kulunut, että se olisi saanut jäädä muinaisille menneille vuosikymmenille. Työmiehestä tulee mieleen lähinnä lapionvarteen nojaava ”pakkotyöllistetty”.

Perussuomalaisten nykyinen puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo: Perussuomalaisilla on pitkät perinteet teknisestä vaaliyhteistyöstä Kristillisdemokraattien kanssa. Perinne jatkuu nyt Varsinaissuomessa ja on varmasti kummankin osapuolen äänestäjien kannalta hyvä ratkaisu.

Kristillisdemokraattien puoluesihteeri Asmo Maaselkä jatkaa: Olen iloinen vaaliliiton mahdollistumisesta. Vaaliliitot johtuvat Suomen epätasa-arvoisesta vaalijärjestelmästä.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, tai krisujen yhteydessä profeetta, että matkan varrella tulee paljon ryppyjä rakkauteen. Siitä alkaa sitten paskanheitto.

Penismittelöön Laura Huhtasaaren kanssa ajautunut Jussi Halla-aho taas lataa: On korostettava, että vaaliliitot eivät ole ideologisia vaan käytännöllisiä. Kumpikin osapuoli katsoo todennäköisesti hyötyvänsä vaaliliiton tekemisestä. Toisaalta on kuitenkin selvää, että vaaliliittokumppanin on oltava perusarvoiltaan ja tavoitteiltaan suunnilleen samalla kartalla kuin oma puolue. Tämä kai sitten tarkoittaa kristofasistista yhteiskuntajärjestystä.

Tuomittu kriminaali Halla-aho jatkaa jaaritteluaan, mutta kaikki on kuultu jo ennen, joten sitä ei kai tarvitse referoida taas tässä yhteydessä tämän enempää. Kuten jo aiemmin sanoin: Halla-ahon munat surkastuu, pois putoaa…

Vaaliliitto kusee kummankin puolueen kintuille ja siitä alkaa syyttely. Prosenttipuolueet kutistuvat Varsinais-Suomessa entistä pienemmiksi prosenttipuolueiksi. Kumman kasti kestää paremmin? Arvelen, että krisujen. Persut ovat aina olleet helkkarin huonoja häviäjiä. Persut saavat kehiteltyä vaalitappiostakin salaliiton. Surkealla kannatuksella ei tietenkään ole mitään tekemistä heikon vaalimenestyksen kanssa. Syynä on aina puolueellinen media.

Jos haluaa hupailla em. vaaliliiton kustannuksella, niin kannattaa lukea Suomen Uutisten kommenttiosuudesta löytyviä avautumisia. Olen pitänyt suomalaisia fiksuina, mutta noista kommenteista ei sellaista voi päätellä. Moukkien keskittymä löytyy Suomen Uutisista

* * *

Vuoden 2019 eduskuntavaaleista tulee Suomen oloissa ehkä likaisimmat vaalit ikinä. Lokaa, kuraa ja paskaa lentää puolin ja toisin. Siinä ristitulessa äänestäjä sitten joutuu tekemään äänestyspäätöksensä.

Oikeastaan pidän yhteiskunnan poliittista polarisoitumista hyvänä ilmiönä. Vaikka itse kuulunkin sodan jälkeen syntyneisiin suuriin ikäluokkiin, joille syötettiin konsensuspolitiikkaa tuutista jos toisestakin, niin konsensuspolitiikan propagoiminen ei tuottanut ehkä toivottua tulosta. Kun sodan tuhon jälkeinen jälleenrakennus oli saatu jotakuinkin valmiiksi, niin erot kärjistyivät uudelleen.

Meistä nuorista tuli radikaaleja, joille edellisten sukupolvien kulttuurin prinsiipit olivat hevonhumppaa. Lapsistamme taas tuli se sukupolvi, joka rakensi teknologiasuomen. Kauas on siis tultu sotasukupolven agraarista läävästä. Tähän väliin on mahtunut jos jonkinlaista kissanhännän vetoa, mutta niistäkin onn selvitty, vaikka valtakunnanoikeuteen eivät ole joutuneet muut kuin Aarre ”Sapeli” Simonen ja vuosikymmeniä myöhemmin Kauko Juhantalo. Väyrysen Paavo vältti valtakunnanoikeuden nipin napin ja vain siitä syystä, että hänelle oltiin kilttejä. Ei muuten olisi kannattanut. Tosin positiivisena seikkana tuosta episodista seurasi se, että Väyrysen ura on ollut silkkaa syöksylaskua. Maaliin asti Pate ei ole vielä päässyt, mutta ehkä jo seuraavien vaalien yhteydessä.

* * *

Vaaliliiton yhteydessä Merja Eräpolku virittelee fantastisia visioita puolueestaan KD-lehdessä. Mirja selittää: Miksi poliitikkoihin ei luoteta? Varmasti vastaus piilee siinä yleistetyssä kokemuksessa, että poliitikot lupaavat yhtä ja tekevät toista vallan saatuaan toista.

Tuo ei nyt ole mikään krisujen ongelma, sama koskee jotakuinkin kaikkia ehkä yhden hengen oppositioita lukuun ottamatta. Olenhan sitä minäkin tuntenut muutaman ihan oikean poliitikon, eivätkä he kaikki olleet konnia, korkeistaan pieniä kelmejä.

Sitten Merja Eräpolkukin syyllistyy paskapuheeseen, jota voisi kutsua oikeastaan valehteluksi: Yleensä kristittyjä pidetään rehellisinä ihmisinä.

Tästä asiasta olen täysin eri mieltä. Krisut keräävät riveihinsä suurimmat konnat. On myös epärehellistä pitää olemattomia olioita olemassa olevina ja väittää, että nämä olemattomat oliot vaikuttaisivat maailmanmenoon siten, että jos olemattomien kuviteltuun tahtoon ei taivuta, niin tuloksena on Sodoma ja Gomorra tai jotain muuta, jota mikään evidenssi ei tue. Rehellisiä poliitikkoja ei krisujenkaan riveistä löydy. Vuosia sitten krisujen puheenjohtaja Sari Essayah sanoi Suomen Kuvalehden haastattelussa, että hän ei voi uskoa alkuräjähdykseen ja evoluutioon vastakkaisesta todistusaineistosta huolimatta, sillä ne ovat Raamatun ilmoituksen vastaisia.

Onko tuo tietoista valehtelua vai perusteellista harhaisuutta? Sen tietää Sari, ja jos ei tiedä, hän on välittömän sairaalahoidon tarpeessa.

* * *

Temaattisesti näiden vähäisempien persujen hengentuotteet noudattavat henkeäsalpaavassa määrin amerikkalaisen alt-rightin agendaa esitettynä propagandistisessa muodossa. Tämäkin heille suotakoon, mutta omaperäinen ajattelu olisi pelkän oman uskottavuuden kannalta sekin kovin suotavaa. Ehkä pakkotoisto ja toiston pakko ovat oireita intellektuaalisesta konkurssista. Tai sitten vähäisemmillä persuilla ei ole mitään asiapohjaista sanottavaa, mutta sanomaan on pakko päästä, joten sanotaan sitten jotain jostain ja mieluiten kaikkein tökeröimmällä tavalla. Klikkausten lukumäärä ei ole pelkästään eduksi kaupallisen median julkaisualustoille, sillä klikkauksilla monet muutkin tahot mittaavat omien väitteensä totuutta. Mitä enemmän klikkauksia, sitä totuudenmukaisempia näiden väitteiden voisi olettaa olevan. Tämä on kuitenkin argumentaatiovirhe argumentum ad populum. Politiikka tehdään vain ainoastaan argumentaatiovirheiden pohjalta. Tältä ainakin vaikuttaa, jos seuraa poliittista kansalaisjournalismia sellaisena kuin persut sitä tekevät.

* * *

Tähän mennessä kaikki puolueet ovat epäonnistuneet vaalikampanjoidensa avauksissa surkeasti.

Demarit hirttivät itsensä lakkoon, joka ei sitten vaikuttanutkaan mihinkään. Puheet yleislakosta karahtivat kiville. Mahdollisuus menetettiin ja toista tuskin tulee ennen vaaleja.

Keskusta kaatuu pääministerinsä myötä. Keskustasta on tullut suuryritysten lainsäädäntöön vaikuttava elin, jonka ainoa tarkoituksena on suurpääoman etujen ajaminen. Keskusta on ajanut Kokoomuksesta oikealta ohi.

Kokoomus on sekin heilahtanut niin oikealle, että kaikki mitä he ovat ikinä keksineet esittää, merkitsee kurjistumista ja pääoman kasaantumista. Kokoomus todentaa Marxin teorian siitä, että pääoma tosiaan kasaantuu harvojen käsiin muiden kurjistuessa.  Ihmeen vähän kritiikkiä he ovat saaneet asian johdosta.  Puoli vuotta aikaa vastustaa Kokoomuksen rosvokapitalismia.

Arvelen, että seuraavan puolen aikana kaikki poliittiset puolueet kaivautuvat poteroihinsa. Tuloksena on hallituskriisi, mikä on oikeastaan hyvä juttu, sillä sellaista ei ole koettukaan Suomessa pitkään aikaan. Ainakin siinä yhteydessä selviää, mikä on kunkin instanssin positio. Toivottavasti epädemokraattisilta lehmänkaupoilta vältytään.