Lomaillessani
teemalla ”Surf City, Here I Come!” sattui ja tapahtui kaikenlaista
mielenkiintoista. Mukanani ei tietenkään ollut edes mitään mobiililaitetta, kun
MAGAbomber iski.
MAGAbomberin
touhut eivät tietenkään ole mitään ainutlaatuista Amerikan historiassa.
Kaheleita riittää joka lähtöön.
Monet
suomalaisetkin muistavat Unabomberin pommikampanjan. Se heppu jäi kiinni vasta
pitkän ajan jälkeen. MAGAbomber tunaroi itsensä telkien taakse tuoreeltaan ja
hyvä niin.
Vuosikymmeniä
sitten, 60- ja 70-luvun vaihteessa, vaikutti sellainen radikaali pommijärjestö
kuin Weather Underground, joka pian muutti nimensä muotoon Weathermen. Vai
oliko sittenkin toisinpäin, en muista.
Weather
Undergroundin joukko oli suivaantunut tuloksettomalta näyttäneeseen Vietnamin
sodan vastustamiseen, joten he päättivät koventaa panoksia; nimenomaan
panoksia. Sitten pommi räjähti rakentajiensa käsiin ja se homma hiipui aika
pian. Loppuihan se Vietnamin sotakin ennen kuin Weather Underground ehti
aiheuttaa laajempaa tuhoa.
Ihan oma lukunsa
amerikkalaisten pommittajien joukossa on tietenkin Timothy McVeigh, tuo vuoden
1995 Oklahoma Cityn pommimies, jonka iskussa kuoli 168 ihmistä. McVeigh sai
tekosistaan kuolemantuomion ja hänet teloitettiin 2001.
Yhdysvallat on
väkivaltainen maa myös poliittisen väkivallan suhteen. Henkensä ovat
menettäneet niin republikaanit kuin demokraatitkin. Tässä suhteessa miestappiot
ovat olleet tasapuolisia. Tuosta McVeighin tempauksesta alkoi oikeistoterrorin
aikakausi, joka on parin kolmen viime vuoden aikana vain kiihtynyt: kuten olen
tässä blogissa moneen otteeseen kirjoittanut, republikaaninen puolue on
amerikkalaisten henkeä pahiten uhkaava terroristiorganisaatio.
Kuinka monta
kuolonuhria vielä tarvitaan ennen kuin nykyinen oikeistoterrorismi loppuu?
Arvelen että monta, mutta sitä ennen tapahtuu takuulla murhia ja salamurhia.
Kun ihmiset ovat tarpeeksi vittuuntuneita tolkuttomaan tappamiseen, niin vasta
sitten alkaa tapahtua. Sitä odotellessa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti