Surullinen viikko USA:n politiikassa

Vaaliblogi

Lokakuun 29. 2018 maanantai

Surullinen viikko USA:n politiikassa

On se sekopäisen kreisiä, kun USA:n presidentti on poliittisen väkivallan propagoija ja sitten tuloksena on surullinen viikko poliittisessa historiassa: enemmän kuin tusina postissa lähetettyjä pommeja presidentin kriitikoille ja päälle anti-semitiitin toimeenpanema joukkoteurastus synagogassa.

Tätä Yhdysvaltain uskonnollinen oikeisto on tavoitellut vuosikymmeniä. Kieltämättä heidän menestyksensä on ollut päätä huimaava. Kun tavoitteena oli miljoonien ihmisten radikalisoiminen, niin hyvin on onnistuttu. Pitkäjänteisyydestä uskonnollinen oikeisto, mukaan lukien alt-right, saa työn sankarin kunniamerkin. Väkivallalla, vihalla ja silkalla vittumaisuudella pääsee pitkälle, mistä viime vuosikymmenten tapahtumat ovat oiva esimerkki.

Uskonnollisen oikeiston tekopyhyys alkaa olla patologisissa mittasuhteissa. Oikeisto tekee tihenevään tahtiin iskuja juutalaisyhteisöjä vastaan, mutta samanaikaisesti se tukee Israelin valtion väkivaltaista politiikkaa. Tällainen kaksinaamaisuus vaati aivoilta sellaista akrobatiaa, että se lähenee hulluutta. Vaihtoehtoisten faktojen aikana tekopyhä kaksinaamaisuus on normalisoitu vallitsevaksi poliittiseksi katsannoksi.

Presidentti ei tietenkään ole ainoa syy tapahtumien kulkuun. Hän nyt vain sattuu olemaan kaiken inhimillisyyden unohtavan strategian näkyvin hahmo. Kun tällainen maan näkyvin henkilö on patologinen tapaus, niin se antaa eräiden näkemysten mukaan oikeutuksen ihmisten patologiselle väkivallalle. Seuraa johtajaa –leikki ei ole enää pelkkä leikki.

Kunpa tätä tragediaa voisikin vain seurata uima-altaan reunalla kaljaa juoden ja välillä surffaten, mutta kun ei vaan voi. Patologinen väkivalta alkaa lähestyä jokaista. Tällä hetkellä relevantti vastatoimi on äänestää kahden viikon kuluttua käytävissä kongressivaaleissa. Muuta keinoa ei juuri nyt taida olla käytettävissä.

En tosin ole kovin optimistinen noiden em. vaalien suhteen. Odotettua sinistä aaltoa, demokraattien massiivista vaalivoittoa, tuskin tulee toivotussa mittakaavassa. Demokraatit varmasti lisäävät kannatustaan, mutta eivät siinä määrin kuin olisi tarpeen. Toivon todella olevani väärässä.

Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana olen selaillut suomalaisten verkkosivujen uutisointia viimeisen viikon tapahtumista. Pääasiallisesti tapahtumien kulku on selostettu relevantilla tavalla. Aikojen saatossa ei ainakaan minun silmiini ole sattunut yhtään validia analyysia siitä, miten tähän on tultu, miten konservatiiveiksi itsensä julistaneet ovat myrkyllisillä menettelytavoillaan päässeet nyt jo totalitarismia hipovaan valta-asemaan.

Suomen tiedotusvälineillä on toki omat kirjeenvaihtajansa USA:ssa, mutta he ovat aina jollain tavoin syrjässä tapahtumista. Tämä tietenkin vaikuttaa siihen, miten asioista kerrotaan. Ehkä suomalaisten toimittajien olisi aika kysellä asioista Amerikassa asuvilta suomensukuisilta.

Tai ovathan toimittajat toki kyselleet, mutta vain Silicon Valleyn kaltaisissa paikoissa asuvilta joillain tavoin menestyneiltä henkilöiltä. New Yorkin paljon esillä olevat suomalaisetkaan eivät oikein ole edustava otos. Suurin osa amerikansuomalaisista on tavallisia tallaajia. Heitä juuri patologinen republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen ja muun oikeiston väkivalta koskettaa eniten. Naapurissa asuu, jos ei nyt patologinen tapaus, niin fanaattinen republikaani, jolle Trumpin sanat ovat kirjaimellisesti yhtä merkittäviä kuin hänen jumalansa julkilausumat. Tämä on tilanne nyt, mutta sen ei tarvitse olla sitä huomenna.

Eivät kaikki suomensukuiset ole mitenkään poikkeuksia amerikkalaisten joukossa. Olen tuntenut pari heppua jo puoli vuosisataa ja he ovat olleet kovin oikeistolaisia koko tuon ajan. Enää ei juuri yhteistä puheenaihetta löydy, mikä tekee minut vähän surulliseksi.

Toinen näistä hepuista kannatti vuoden 2016 presidentinvaalien alkumetreillä Scott Walkeria, toinen Jeb Bushia, mutta kun Trump lopulta pääsi republikaanien ehdokkaaksi ja presidentiksi, niin se oli sitten siinä. En tiedä, mikä heidän ajattelussaan nyrjähti, mutta Trump ja republikaanit eivät heidän mielestään voi tehdä mitään väärää. Toinen tosin on helluntailaisuuteen kallellaan oleva uskonnollisen oikeiston edustaja. Tiedä sitten kuinka pitkälle meneviä johtopäätöksiä uskonnollisesta vakaumuksesta voi tehdä?

Ehkä vuosikymmenten kuluttua sosiologit ja sosiaalipsykologit pystyvät kertomaan, mitä todella tapahtui. Valitettavasti sitä en ole enää näkemässä, ikä tulee vastaan. Toistaiseksi joutuu luottamaan muihin versioihin kuin tieteellisiin tutkimuksiin ja se vasta ärsyttävää onkin.

Nyt ryhdyn vähän opettavaiseksi: kun Suomessa on ensi vuonna eduskuntavaalit, äänestäkää ”konservatiivit” eduskunnasta ulos. Muuten todennäköisyydet sille, että Suomessa joudutaan käsittelemään samaa myrkyllistä politikointia kasvavat pilviin. Silloin ei kenenkään elämässä löydy juuri mitään positiivista.